| Popis: |
Tässä tutkielmassa käsittelen ja analysoin Suomen perustuslaissa (731/1999) ja kansainvälisissä sopimuksissa turvattua sananvapausoikeutta Wesley Newcomb Hohfeldin (1879–1918) käsitteistöä hyödyntäen. Hohfeldin käsitteistö on varsin tunnettu ja paljon käytetty oikeuksien analyysiin, mutta sananvapauskysymyksiin sitä on sovellettu aiemmassa kirjallisuudessa varsin vähän. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen oikeus sananvapaus on ja minkälaisia oikeussuhteita siihen liittyy oikeudenhaltijan ja muiden osapuolien kannalta. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää ja jäsentää sananvapauskeskustelua. Tutkielma osallistuu ensi sijassa tämänhetkiseen keskusteluun sananvapaudesta, joten tarkoituksenani ei ole tarkastella sananvapauden historiallista kehitystä. Tutkielma keskittyy lähtökohtaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan ja oikeusjärjestykseen ilman nimenomaista pyrkimystä oikeusvertailevaan tutkimusotteeseen. Tutkielman pääpaino ja näkökulma tutkimuskohteeseen on yhteiskuntafilosofinen, oikeusfilosofinen ja oikeusteoreettinen. Menetelmällisesti tutkielma painottuu analyyttiseen ja teoreettiseen filosofiaan. Empirian merkitys tutkielman kannalta on sen sijaan vähäinen. Hohfeldin käsitteistön soveltaminen edellyttää voimassa olevan sääntelyn selvittämistä ja tulkitsemista, joten tutkielma on tietyssä mielessä myös oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielman tuloksena esitän, että sananvapaus on aiheellista jakaa ilmaisu- ja kuulemisoikeuteen, joihin molempiin liittyy useanlaisia oikeussuhteita. Hohfeldiläisessä analyysissä sekä ilmaisu- että kuulemisoikeudesta erotellaan kahdeksan eri oikeusasemaa, joiden avulla voidaan päästä tarkkaan sananvapausoikeuden analyysiin. Esimerkiksi vapauden erottaminen odotusoikeudesta auttaa havainnollistamaan sananvapauteen liittyviä tilanteita, joissa yhden henkilön vapaudesta ei seuraa kenenkään toisen osapuolen velvollisuutta. Analyysin tarkkuutta lisää myös se, että Hohfeldin käsitteistössä oikeussuhteita tarkastellaan aina kaksipaikkaisina, jolloin esimerkiksi yhden yksilön oikeudesta johonkin ei voida puhua puhumatta myös toisen osapuolen velvollisuudesta. Sananvapauskeskusteluissa oikeus ja vapaus ovatkin menneet usein keskenään sekaisin, ja tällaisten sekaannusten korjaamiseen Hohfeldin käsitteistö on tutkielman perusteella erityisen ansiokas. Tutkielman johtopäätöksenä totean, että Hohfeldin käsitteistö tarjoaa johdonmukaiset ja hyödylliset työkalut sananvapausoikeuden analyysiin sekä sananvapauskeskustelun selkeyttämiseen ja jäsentämiseen. |
