| Popis: |
Työkyvyn alentuessa on mahdollisuus hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle tai määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle eli kuntoutustuelle. Jos lasketaan sekä työ- ja kansaneläkkeen saajat, oli Suomessa vuonna 2020 yli 190 000 työkyvyttömyyseläkeläistä. Vaikka uusien työkyvyttömyyseläkkeen saajien trendi onkin kokonaisuudessaan laskeva, on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä aiheutuneiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrä lisääntynyt merkittävästi. Huolta on aiheuttanut erityisesti nuorten osuus mielenterveyssyin työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä. Ammatillisen kuntoutuksen avulla yritetään tukea työssä jaksamista tai työelämään paluuta kuntoutustuen jälkeen. Tukevia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi työkokeilu tai uudelleenkoulutus. Ammatillisen kuntoutuksen vaikutuksista työllistymiseen ja työelämässä pysymiseen ei kuitenkaan ole kattavaa tutkimusnäyttöä etenkään Suomessa. Aiheen tutkimista vaikeuttaa ammatillisen kuntoutuksen valikoitumisongelma. Tässä Pro gradu -tutkielmassa yritetään vastata seuraaviin kysymyksiin: (i) Ovatko kuntoutustukea saaneet henkilöt työssä vai kuntoutustuella/pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä 1–2 vuotta ensimmäisen kuntoutustuen päättymisen jälkeen? (ii) Mitkä tekijät ovat yhteydessä tähän tarkastelujakson lopputilanteeseen (työssäolo / eläkkeelle jääminen)? (iii) Vaikuttaako ammatillisen kuntoutuksen saaminen henkilöiden työllistymiseen? Tutkimusmenetelminä käytetään lineaarista todennäköisyysmallia ja ammatillisen kuntoutuksen vaikutusten osalta regressioepäjatkuvuusasetelmaa eli RD-mallia. Tutkimusten tulosten mukaan suurin osa aineiston kuntoutustukea saaneista on vielä 2 vuoden kuluttua joko täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä tai määräaikaisella kuntoutustuella. Vain noin 15 % on ainoastaan töissä, eikä saa lainkaan työkyvyttömyyseläkettä. Lineaarisen todennäköisyysmallin mukaan työssäolon todennäköisyyttä lisäsivät muun muassa nuori ikä ja työelämään kiinnittymistä kuvaavat muuttujat, kuten työsuhteen voimassaolo ensimmäiselle kuntoutustuelle jäämisen aikana sekä korkeampi palkkataso ennen kuntoutustuelle jäämistä. Naiset työllistyivät todennäköisemmin kuin miehet. Todennäköisyyttä lisäsi erityisesti ammatillisen kuntoutuksen saaminen. Lineaarinen todennäköisyysmalli ei kuitenkaan ole riittävä analysoimaan varsinaisesti ammatillisen kuntoutuksen vaikutuksia, sillä ei voida tietää, johtuuko korkeampi työssäoloprosentti ammatillista kuntoutusta saaneiden keskuudessa yksinomaan ammatillisesta kuntoutuksesta vai jostain taustatekijästä, jonka perusteella ammatilliseen kuntoutukseen valikoidutaan. Ammatillisen kuntoutuksen vaikutuksia tutkittiin niin kutsutulla ”fuzzy” RD-mallilla käyttäen ammatillisen kuntoutuksen ansioedellytyksen alaisiin tuloihin liittyvää raja-arvoa instrumenttimuuttujana ammatillisen kuntoutuksen saamiselle. Jotta ammatillinen kuntoutus voidaan myöntää, tulee henkilöllä olla ansioita raja-arvon ylittävä määrä. Asetelman hyvyyttä lisää se, että henkilöt eivät voi enää jälkikäteen vaikuttaa tulorajaan. Ongelmaksi RD-mallin tulkinnassa osoittautui kuitenkin havaintojen vähyys ansioedellytyksen raja-arvon läheisyydessä, Estimointi tuotti melko suuria positiivisia estimaatteja, joiden mukaan ammatillisella kuntoutuksella olisi työssä oloa lisäävä vaikutus etenkin 2 vuotta kuntoutustuen päättymisen jälkeen. Tulokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä ja keskivirheet olivat suuria. Tutkimusten tulosten mukaan ammatillisen kuntoutuksen myönteisiä vaikutuksia työllistymiseen ei voida kieltää (tai sulkea pois). Ei voida myöskään sanoa ammatillisen kuntoutuksen varmuudella lisäävän työhön palaamista. Jatkotutkimukset tulisi tehdä isommalla tutkimusjoukolla. |
