| Popis: |
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia nuorten kotona kokemaa turvallisuutta sekä nuorten kotona kokeman turvallisuuden yhteyksiä heidän hyvinvointiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, millaiset kotiin ja perheeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä nuorten kotona kokemaan turvallisuuteen, sekä miten kotona koettu turvallisuus ja turvattomuus ovat yhteydessä nuorten hyvinvoinnin eri alueisiin, joita ovat uni ja virkeys, nuorten ystävyyssuhteet, yksinäisyyden kokemukset, kiusaamiskokemukset sekä harrastaminen. Tutkielma on toteutettu määrällisenä tutkimuksena. Analyysimenetelminä tutkielmassa käytetään logistista regressioanalyysia sekä ristiintaulukointia. Aineistona tutkielmassa käytetään Tampereen kaupunkiseudun nuorisokyselyä 2016, joka on yläkouluikäisiltä nuorilta kerätty aineisto. Valmis aineisto on osaltaan määritellyt tutkielman toteuttamista, mutta sen lisäksi tutkielmassa tehtyjä valintoja on pyritty perustelemaan tukeutumalla aikaisempaan tutkimustietoon. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu nuoruuden, perheen, turvallisuuden ja turvattomuuden, sekä nuorten hyvinvoinnin ja perhe- ja kasvuolosuhteiden yhteyksien tarkastelusta. Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoria toimii tutkielmassa hyvinvoinnin tarkastelua ohjaavana viitekehyksenä. Allardt (1976) on määritellyt hyvinvoinnin koostuvan kolmesta alueesta, joita ovat elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Nuorten hyvinvointia tarkastellaan tämän kolmijaottelun kautta. Lisäksi tutkielman tekemisessä ovat vaikuttaneet myös perhetutkimuksen erilaiset teoreettiset suuntaukset. Tulokset osoittavat, että voimakkaimmin nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen ovat yhteydessä läheisten aikuisten puuttuminen tai vähyys. Lisäksi kotona koettu henkinen ja fyysinen kiusaaminen ovat yhteydessä nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen. Myös perheateriointien ja perheen yhteisen tekemisen vähyys, nuoren kokema vaikutusmahdollisuuksien vähyys perheen yhteisiin asioihin, sekä nuoren kokemus perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta osoittautuvat olevan yhteydessä kotona koettuun turvattomuuteen. Sukupuolten välillä ilmenee myös eroja turvattomuuden kokemuksissa, eli tyttöjen ja erityisesti muunsukupuolisten nuorten turvattomuuden kokemukset ovat yleisempiä poikiin verrattuna. Kotona koettu turvattomuus osoittautuu olevan nuorten hyvinvointiin yhteydessä moninaisesti. Kotona turvattomaksi olonsa kokevilla nuorilla ilmenee huomattavasti enemmän haasteita hyvinvoinnissaan kuin turvalliseksi olonsa kokevilla nuorilla. Eroavaisuuksia esiintyy niin unen, päivittäisen virkeyden, ystävyyssuhteiden määrän, yksinäisyyden kokemusten, kiusaamiskokemusten kuin harrastamisen osalta. Kotona koetun turvallisuuden ja nuorten hyvinvoinnin yhteyksien tarkastelemisessa myös sukupuolten väliset erot korostuvat voimakkaasti erityisesti muunsukupuolisten nuorten osalta. Erityisesti turvattomaksi kotona olonsa kokevilla, muunsukupuolisilla nuorilla ilmenee runsaasti hyvinvoinnin haasteita. Allardtin (1976) hyvinvoinnin kolmijaottelun mukaisesti tarkasteltuna tuloksissa korostuu erityisesti yhteisyyssuhteiden (loving) merkitys nuorten kotona kokemaan turvallisuuteen yhteydessä olevana tekijänä. Tämä havainto tuo esille perheen vuorovaikutussuhteiden merkityksen turvallisuuteen yhteydessä olevana tekijänä. Nuorten kotona kokema turvallisuus näyttää olevan yhteydessä kaikkiin nuoren hyvinvoinnin alueisiin, eli elintasoon (having), yhteisyyssuhteisiin (loving) sekä itsensä toteuttamiseen (being). Tutkielman tulokset voivat vahvistaa ymmärrystä kodin ja perheen turvallisuudesta nuorten hyvinvointiin yhteydessä olevana tekijänä. Lisäksi tulokset tuovat esille etenkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnin kysymykset ja niiden tutkimisen merkityksen perhekontekstissa. |
