| Popis: |
Yhteiskunnan on reagoitava ja muutettava toimintaansa eri sektoreilla ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja sen vaikutusten hillitsemiseksi. Rakennetun ympäristön osuus hiilipäästöistä on maailmanlaajuisesti suuri, ja samalla sillä on runsaasti potentiaalia myös pienentää päästöjään. Uusista rakennuksista tehdään Suomessa energiatehokkaita, joten vanhojen rakennusten energiatehokkuuden parantumisella, materiaalien vähähiilistymisellä sekä tilojen tehokkaammalla käytöllä voidaan vähentää kotimaan päästöjä runsaasti. Diplomityössä tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksena korjausrakentamisen mahdollisuuksia ja keinoja vähentää rakennusten päästöjä. Asiaa tutkittiin selvittämällä, miten rakennuksen energiatehokkuuden parantamisella sekä rakennusmateriaalien valinnalla voidaan vaikuttaa rakennuksen korjauksen elinkaaren päästöihin. Samalla tarkasteltiin, millaisia erityispiirteitä liittyy korjausrakentamisen hiilijalanjäljen muodostumiseen verrattuna uudisrakentamiseen. Tutkimusosuudessa työssä tarkasteltiin vaipparakenteiden korjausvaihtoehtojen tuotesidonnaisia päästöjä. Tuloksista havaittiin, että useassa tapauksessa mitä enemmän rakenteesta puretaan ja rakennetaan uudelleen, sitä suuremmat päästöt. Tämä ei päde kuitenkaan aina, sillä myös käytetyillä materiaaleilla on merkitystä. Samoin U-arvon parantuminen vaikuttaa rakennuksen energiatehokkuuteen, jota tässä osiossa ei tarkasteltu kokonaisuutena. Lisäksi tutkittiin asuinkerrostalon korjaushanketta, jossa vertailtiin 50 vuoden tarkastelujakson eri aikoina tehtäviä eri tasoisia korjaustoimenpiteitä. Tarkastelussa tutkittiin kevyen ja sen avulla viivästetyn keskiraskaan korjausmenetelmän yhdistelmää (skenaario A), keskiraskaita korjausmenetelmiä (skenaario B) ja raskaita korjausmenetelmiä (skenaariot C ja D). Työssä pyrittiin tunnistamaan näiden skenaarioiden elinkaarien hiilijalanjälkiin vaikuttavia tekijöitä, ja selventämään laskentaprosessia suunnittelijan näkökulmasta. Laskennan tuloksista huomattiin, että jokaisen vertaillun skenaarion elinkaaren päästöt olivat melko lähellä toisiaan. Eroja kuitenkin löytyi, ja skenaarion kokonaispäästöjen lopullinen taso riippui pääosin saavutetusta lämmitysenergiansäästön tasosta eli vaipparakenteiden U-arvojen parantumisesta, sekä korjausasteesta ja valituista materiaaleista. Tarkastelujakson lopussa pienipäästöisimmissä skenaarioissa (C ja D) elinkaaren alussa esiintyvä suurempi hiilipiikki johtui raskaammasta korjauksesta, mikä taas osaltaan paransi rakennuksen rakenteellista energiatehokkuutta. Nämä skenaariot olivat elinkaaren lopussa vähäpäästöisempiä kuin skenaariot, joihin alussa ei investoitunut yhtä paljon hiiltä (A ja B). Rakennuksen korjaustavan valinnassa tulee ottaa huomioon vähähiilisyyden näkökulma. Ensisijaisesti korjaus suunnitellaan niin, että rakennus on turvallinen, rakennusfysikaalisesti toimiva ja täyttää käyttövaatimuksensa. Vähähiilisyys huomioidaan näiden ehtojen täytyttyä niin, että rakennuksen korjauksessa pyritään tekemään ratkaisuja, jotka pienentävät rakennuksen energiankulutusta. Oleellista on myös korjausratkaisujen luominen sellaisiksi, että ne ovat materiaaleiltaan mahdollisimman vähäpäästöisiä sekä mahdollistavat elinkaaren jatkumisen ja korjaukset suunnitelmallisesti ja jälleen vähähiilisesti. |
