| Popis: |
Tutkielmassa tarkastellaan yksinäisyyttä ja sen kokemusta kahdessa kotimaisessa kuvakirjassa. Kohdeteokset ovat Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa (2015) sekä Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen Yökirja (2015). Työn tutkimuskysymykset ovat: Miten yksinäisyyttä ja sen kokemusta kuvataan kohdeteoksissa? Millaisten eri kuvallisen ja sanallisen kerronnan keinojen kautta tämä tapahtuu? Ja millaista kuvaa yksinäisyydestä sanan ja kuvan vuorovaikutus välittää? Metodina työssä on tarkastella tutkimuskohteita kirjallisuuden- ja kuvakirjatutkimuksen teorian ja käsitteiden avulla huomioiden teosten kahden kerrontamuodon, kuvan ja sanan, yhteisvaikutus. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta tulokulmasta eli päähenkilöiden temaattisten ja toiminnallisten ulottuvuuksien, tilallisten esitysten sekä yksinäisyyden ja sen vastinparina näyttäytyvän ystävyyden suhteen kautta. Yksinäisyys ja sen kokemus kytkeytyvät vahvasti kohdeteosten päähenkilöihin, joiden nimillä ja nimien käyttötavoilla on teosten tematiikan kannalta keskeinen rooli. Nimet ja niiden mukanaan kantamat piirteet ovat merkittävä osa teosten henkilökuvausta. Kohdeteoksissa liikekielellä ja asennoilla konkretisoidaan yksinäisen henkilöhahmon kokemusta sekä mahdollistetaan päähenkilöiden tekemän sisäisen matkan kuvaaminen. Molemmissa teoksissa päähenkilöillä on kaksijakoinen rooli sekä tarinamaailman kertojina että kokijoina. Näiden roolien tarkastelu mahdollistaa tarinamaailman todellisuuden ja sieltä välittyvän yksinäisyyden kokemuksen havainnoinnin eri perspektiiveistä. Yksinäisyyttä kuvataan teoksissa lisäksi erilaisten tilallisten esitysten kautta. Tilallisuuden käsitteen alle sisältyvät sekä koetut ja nähdyt tilat että konkreettisemmat paikat. Erilaisin luonnonelementeistä ja toisista henkilöhahmoista muodostuvin rajauksin, kehyksin ja upotuksin jäsennetään yksinäisyyttä. Ympäristö, erilaiset paikat ja värimaailma välittävät teoksissa tunnelmia ja niiden muutosta eri tarinan kohdissa. Nähdyt ja koetut mielen tilat, kuten katseet, katsomistapahtumat ja henkilöhahmon mielen sisäiset vaihtoehtoiset maailmat, välittyvät lukija-katsojalle fokalisaation, näkökulmien ja visuaalisten havaintopisteiden kautta. Ystävien ja ystävyyden rooli on teoksissa olennainen. Ystävän tapaaminen edustaa teoksissa käännekohtaa, ja ystävyys voidaan nähdä vastavoimana yksinäisyydelle. Yökirjassa sekä aikuisen että lapsen yksinäisyys on luonteeltaan emotionaalista eli läheisten ja merkityksellisten vertaisten ihmissuhteiden puutetta. Koira nimeltään Kissa -teoksessa taas yksinäisyys näkyy sosiaalisten verkostojen puuttumisena ja siihen liittyy vahvasti huono-osaisuuden ja syrjimisen tematiikka. Yökirjassa yksinäisyyden käsittelyn mahdollistaa päähenkilön mielen sisäinen mahdollinen maailma ja mielikuvitusystävä. Koira nimeltään Kissassa ratkaisu on oman paikan löytyminen kahden syrjäytyneen muodostamassa sosiaalisessa yhteisössä, jossa ystävyyssuhde näyttäytyy eräänlaisena mentorin ja ohjattavan suhteena. |
