| Popis: |
Tutkimuksen tarkoitus oli lisätä ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä lasten ja nuorten vapaaehtoisten tukihenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuskohteeksi valikoitui Tampereen lasten ja nuorten vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta, keskittyen tukihenkilöiden näkemyksiin ja kuvauksiin toiminnan todellisuudesta ja siihen kytkeytyvistä aiheista. Tutkimusongelma on: miten yksilön identiteetti ja motiivit näyttäytyvät tukihenkilön kuvauksissa vapaaehtoistoimijuudesta. Tutkielma on saanut alkunsa tutkijan henkilökohtaisesta kokemuksesta ja kiinnostuksesta aiheen parissa, sekä valtakunnallisesta tukihenkilötarpeesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää lasten ja nuorten vapaaehtoista tukihenkilöä. Haastattelu koostui sekä narratiivisista että teemahaastattelun piirteistä. Haastattelun kysymykset antoivat haastateltavalle vapauden rakentaa johdonmukainen tarina kuitenkin niin, että haastattelija esitti tarvittaessa tukikysymyksiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian tasoista, jotka toimivat toisen tutkimuskysymyksen tulosten teoriaohjaavana analyysinä. Lisäksi tuloksia tulkittiin vahvasti fenomenografisten linssien lävitse, sillä tässä tutkimuksessa ihmisten kuvaukset omasta henkilökohtaisesta elämästään olivat ensisijaisia. Tukihenkilöiden kertomusten tarkastelu osoitti, että toiminnassa olemisen perusedellytyksenä nähtiin elämäntilanteen sopivuus. Lähipiirin harrastuneisuus vapaaehtoistoimintaan oli vaikuttanut osan haastateltavista henkilökohtaiseen toimintaan hakeutumiseen mukaan. Suurin osa mainitsi tarpeen olla hyödyksi ja halun viettää aikaa ihmisten kanssa. Haasteena nähtiin arvoihin ja toimintatapoihin liittyviä eroavaisuuksia tukilapsen ja tuettavan välillä. Nykyajan kiireinen elämä nostettiin esille, mutta se nähtiin toiminnan kannalta myönteisenä, sillä toiminnan joustavuus antoi vapauden sovittaa tuettavan ja tukihenkilön elämään tapaamiset ilman viranomaisten puuttumista. |
