| Popis: |
Pro gradu -tutkielma käsittelee hiljaisuuden ja vaikenemisen teemoja suhteessa seksuaalisuuden kokemukseen miesparin kirjeenvaihdossa 1950- ja 1960-luvuilla. Hiljaisuuden ja vaikenemisen käsitteet jäsentävät sitä, miten yhteiskunnallinen tilanne, jossa homoseksuaalisuus määriteltiin sekä rikokseksi, sairaudeksi että synniksi, vaikutti homoseksuaalisesti tuntevien ihmisten mahdollisuuksiin muodostaa ja ylläpitää suhteita. Hiljaisuuden ja vaikenemisen teemat määrittävät myös homoseksuaalisesti tunteneiden ihmisten kokemuksia sekä omasta seksuaalisuudestaan että heille mahdollisista elämäntarinoista. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa ovat: Miten seksuaalisuuden salaaminen ja suhteesta vaikeneminen näkyy kirjeissä? Millaisia vaikenemiseen liittyviä kokemuksia ja tunteita kirjeissä nostetaan esiin? Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu queer-teorian varaan soveltaen hiljaisuuden ja vaikenemisen käsitteitä sekä kokemushistoriallisia lähtökohtia. Aineistona tutkielmassa on 60 kirjeen kokoelma, jotka näyttelijä Uolevi on kirjoittanut merillä työskentelevälle kumppanilleen Martille. Kirjeet on kirjoitettu vuosina 1956–1961, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos. Vuoden 1889 rikoslaki määritteli homoseksuaaliset teot rikokseksi, josta saattoi saada maksimissaan kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Vuonna 1952 Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders eli DSM-I myös määritteli kaikki naisen vaginaan kohdistumattomat siemensyöksyt psyykkisen sairauden oireeksi määritellen samalla myös homoseksuaalisuuden sairaudeksi. Suomessa kriminalisaation aikana homoseksuaalisuus määriteltiin pääasiallisesti nimenomaan sen rikosstatuksen kautta, mutta myös sairausleimalla oli vaikutus esimerkiksi siihen, millaiseksi julkinen homoseksuaalisuuspuhe muodostui. Rikoksen, sairauden sekä synnin kategorioiden soveltaminen homoseksuaalisuuteen muodosti vahvan sosiaalisen leiman, jonka seurauksena oli positiivisen representaation täydellinen puute 1950-luvun Suomessa. Hiljaisuuden määritteleminen yhteiskunnallisesti rakentuneena antaa mahdollisuuden tarkastella sitä, miten yhteiskunnassa vallitseva hiljaisuus määrittää Martin ja Uolevin suhdetta sekä sen salaamista. Yhteiskunnallinen hiljaisuus, jossa homoseksuaalisuudesta voidaan puhua vain negatiivisesti, synnytti tilanteen, jossa samaistuttavia tarinakehikoita ei-heteroseksuaaliselle elämälle, rakkaudelle tai halulle ei ollut. Tämä heijastuu Uolevin kirjeissä etenkin yksinäisyyden kokemuksessa sekä heteronormatiivisten tarinakehikoiden käyttämisessä suhteen määrittelemisessä. Hiljaisuus nousee esiin anonymiteetin ja kaupunkikaipuun teemoissa, jotka toistuvat sekä Uolevin kokemuksessa että muussa queer-tutkimuksessa toistuvina näkökulmina. Vaikeneminen on tutkielmassa katsottu aktiiviseksi hiljaisuuden rakennelmaksi, joka koostuu puhumattomuudesta, kiertoilmaisuista ja verhoillusta kielestä. Vaikenemisen teemaa on tarkasteltu kirjeissä esiintyvän itsesensuurin kautta, jolloin teemoiksi ovat nousseet vaikeneminen seksiin sekä laajempaan miehistä kiinnostuneiden miesten yhteisöön liittyen. Rikotun hiljaisuuden teeman tarkasteleminen antaa näkökulmia siihen, miten vaikeneminen on rakentunut kerroksellisesti sekä mikä kirjeissä on todellista vaikenemista ja mikä yksinkertaista puhumattomuutta. |
