| Popis: |
Voimalaitoksen käyttöikä on yleensä huomattavasti automaatiojärjestelmiä pidempi. Tämän vuoksi automaatiojärjestelmiä joudutaan uusimaan osittain tai kokonaan useampia kertoja laitoksen käyttöiän aikana. Jotta nämä järjestelmäuusinnat osataan tehdä oikeaan aikaan ja oikeassa laajuudessa, on automaatiojärjestelmien ylläpitoa ja kehittämistä suunniteltava järjestelmällisesti riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Vanhentuvat automaatiojärjestelmät aiheuttavat myös merkittäviä riskejä laitosten käytettävyydelle. Vanhoihin laitteisiin ei välttämättä saa enää varaosia. Tai jos varaosan onnistuu hankkimaan, ei välttämättä ole enää laitteita ja/tai ohjelmistoja, joilla uuteen komponenttiin saa ladattua sovellusohjelman tai konfiguraation. Jotta automaatiojärjestelmien uusintainvestointeja voidaan suunnitella ja priorisoida tehokkaasti, on automaatio-omaisuudesta oltava riittävästi tietoa. Tämän tiedon olisi oltava sellaisessa muodossa, että eri järjestelmiin ja komponentteihin liittyviä ominaisuuksia olisi helppo verrata keskenään, ja suurimman riskin muodostavat kohteet olisivat siten helposti löydettävissä. Tässä työssä keskitytään voimalaitosten automaatio-omaisuuden hallintaan liittyviin tietosisältöihin. Työssä määritetään automaatio-omaisuuden hallinnassa käytettävä omaisuusluokittelu, ja eri omaisuusluokille asetettavat tietovaatimukset. Lopuksi selvitetään, miten kohdeyrityksessä on tarkoituksenmukaista hallita automaatio-omaisuuteen liittyviä tietosisältöjä eri tietojärjestelmissä. Automaatio-omaisuudelle tunnistettiin yhdeksän omaisuusluokkaa, jotka pääosin muodostuivat erilaisten järjestelmäpäivitysvaihtoehtojen pohjalta siten, että järjestelmäpäivityksessä uusitaan jonkin tai joidenkin omaisuusluokkien laitteet kokonaan. Lisäksi kaksi omaisuusluokkaa kuvaavat aineetonta omaisuutta. Automaatio-omaisuudelle asetettavia tietovaatimuksia tunnistettiin 24 kappaletta. Osa vaatimuksista kohdistuu vain yhteen omaisuusluokkaan, osa jopa kaikkiin. Noin puolet asetetuista tietovaatimuksista oli yksinkertaisia attribuutteja, toinen puoli monimutkaisempaa rakenteista tietoa vaativia. Tutkimuksen kohteena olleen esimerkkituotantolaitoksen tietosisällöistä suurin osa saatiin ongelmitta sopimaan kohdeyrityksellä jo käytössä olleisiin tietojärjestelmiin, osin vanhoin käytännöin, osin uusia luomalla. Uudet käytännöt koskivat enimmäkseen budjetointiin ja investointien suunnitteluun liittyviä tietosisältöjä, puhtaasti tekninen tieto oli jo ennestäänkin kohtalaisen hyvin hallittua. Poikkeuksena tietokantapohjaisen suunnittelun puute, jota ollaan kohdeyrityksessä korjaamassa hankkimalla tarvittavat suunnittelujärjestelmät |
