| Popis: |
Liito-orava on 2000-luvun alkupuolelta saakka aiheuttanut (ja aiheuttaa edelleen) ongelmia maankäytön suunnittelussa. HM Nina V. Nygrenin väitöskirja käsittelee näitä kiistoja sekä niihin johtaneita kehityskulkuja, ja esittää myös keinoja ratkaista liito-oravasta johtuvia vaikeita suunnittelu- ja kiistatilanteita. Liito-oravien asuttamien pienten alueiden tiukka suojelu aiheuttaa ongelmia erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön suunnittelussa. Pienten alueiden suojelu soveltuu huonosti myös liito-oravalle, joka tarvitsee riittävästi soveltuvia metsäalueita seudullisessa verkostossa. Uudenlaisia suojelukeinoja kehitettiin Tampereen kaupunkiseudulla kahdessa tutkimus- ja kehityshankkeessa, joihin väitöskirjatutkimus perustuu. Työpajakeskustelut kokosivat yhteen liito-oravan kannalta keskeisiä seudun toimijoita. Tuloksena voidaan todeta, että sekä liito-oravien suojelu että maankäytön suunnittelu hyötyvät, jos toimijoiden yhteistyötä parannetaan ja jos kehitetään uudenlaisia, joustavampia luonnonsuojelun keinoja. Erityisesti yhteistoiminnallisuus ja dynaamisuus (eli luonnon näkeminen jatkuvasti muuttuvana) ovat tärkeitä elementtejä näissä uusissa keinoissa. Konkreettisina esimerkkeinä työpajoissa esiin nousseista ideoista voidaan mainita esimerkiksi kunnan omistamien virkistysmetsien hoitaminen niin että ne soveltuvat paremmin liito-oraville sekä kaavasuunnittelun, luonnonsuojelun ja metsänhoidon toimijoiden keskinäisen yhteistyön vahvistaminen kunnissa ja kuntien välillä. Luonnonsuojelun merkitys on maankäytön suunnittelussa viime vuosina kasvanut. Maankäytön suunnitteluvaran, eli suunnittelun ratkaisuvaihtoehtojen, voidaan ajatella kaventuvan jos liito-oravien suojelu mutkistaa suunnittelua. Väitöskirjassa on kehitetty tätä suunnitteluvaran käsitettä, ja pyritty myös laajentamaan suunnitteluvaraa, eli löytämään uusia suunnittelun vaihtoehtoja liito-oravan suojelun kohdalla (suojelun tavoitteesta tinkimättä). Tässä tutkimuksessa tutkija on siis aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan tutkimuskohteeseen, ja tehnyt yhteistyötä Tampereen kaupunkiseudun toimijoiden kanssa. Tutkimuksen aineisto koostuu Tampereen kaupunkiseudun toimijoiden sekä valtakunnalliseen liito-oravapolitiikkaan osallistuneiden henkilöiden haastatteluista, liito-oravakartoittajien maastohaastatteluista sekä asiakirja- ja media-aineistoista sekä tutkimus- ja kehityshankkeiden puitteissa järjestettyjen dialogityöpajojen keskusteluaineistosta. Kansallinen ja kansainvälinen päätöksenteko vaikuttavat kaupunkiseudun käytäntöihin ja päätöksiin. Tutkimuksessa on analysoitu miten EU:n luontodirektiivin kansallinen soveltaminen on vaikuttanut liito-oravan suojelun paikalliseen suunnitteluvaraan. Liito-oravan suojelu on kansallisten suojeluohjeiden myötä kaventunut erityisesti metsänhoidossa tarkoittamaan pienten alueiden tiukkaa suojelua. Tällaiseen suojeluratkaisuun päädyttiin suojelukorvausten minimoimiseksi ja metsänhoidon sujuvoittamiseksi. Liito-oravien suojelu, kuten luonnonsuojelu muutenkin, nojaa vahvasti (luonnontieteelliseen) tietoon. Liito-oravakartoittajat selvittävät liito-oravien elinalueita maastossa, mutta suojelusuositusten laatiminen maankäytön suunnittelua varten pelkkien vihjeiden (kuten papanoiden ja pesäkolojen) avulla on vaikeaa. Liito-oravakartoittajat selviävät tästä haasteesta henkilökohtaisen, eettisen ja affektiin perustuvan luontosuhteensa avulla. Liito-oravakartoittajien tietämystä voisi hyödyntää nykyistä paremmin maankäytön suunnittelussa. Toisaalta paraskin saatavilla oleva tieto on enemmän tai vähemmän epävarmaa, etenkin tieto liikkuvaisten eläinten elinpaikoista. Tällaiset tiedon epävarmuudet yhdessä paikallisen kiistan kanssa voivat synnyttää ns. institutionaalisen epäselvyyden tilan, eli tilanteita, jolloin keskeiset toimijatkaan eivät tiedä kuinka tulisi menetellä. Liito-oravien siirtyminen suunnittelualueella tai sinne ilmaantuminen tai sieltä häviäminen aiheuttaa usein juuri tällaisia vaikeita ongelmia. Tällaiset ratkaisemattomilta tuntuvat pulmat tuntuvat kaventavan suunnitteluvaraa. Toisaalta liito-oravien aiheuttamat ongelmat avaavat poliittista tilaa haastaa paikallisia suunnitelmia ja paikallista politiikkaa. Tässä tutkimuksessa tällaiset liito-oravan suojelun ongelmatilanteet nähtiin tilaisuutena parantaa sekä liito-oravien paikallisia suojelukäytäntöjä että kaupunkiseudun toimijoiden välistä yhteistyötä. Tutkimuksen perusteella liito-oravan suojelun suunnitteluvara avartuu viiden eri ulottuvuuden kautta: 1) Ekologisten mahdollisuuksien, 2) lainsäädännöllisten mahdollisuuksien, 3) maankäytön suunnittelun ja 4) luonnonhoidon keinovalikoimien laajentamisen kautta sekä 5) yhteistyön avulla. Ulottuvuudet ovat osittain päällekkäisiä ja etenkin yhteistyön tärkeys korostuu suunnitteluvaran avartamisessa. Keskeisten toimijoiden yhteistyön parantaminen ja laajentaminen uusiin toimijoihin sekä uusien suojelukäytäntöjen kehittäminen aluesuojelun rinnalle on tarpeellista. Toisaalta kiistoista maankäytön suunnittelussa ja luonnonsuojelussa on mahdotonta päästä eroon. Kiistojen ja yhteistyön vaihtelu puoltaa Nygrenin mukaan kuitenkin jatkuvan ja laajan vuorovaikutusyhteyden tärkeyttä maankäytön suunnittelussa. My thesis is a case study on the policy process and the margin of planning of the flying squirrel conservation in the Tampere city region. Since the beginning of 21st century Siberian flying squirrel has caused and is still causing conflicts and problems in land use planning in Finland. Flying squirrel conservation is ridden with contradictions. The animal is cute and furry, but its conservation has caused obstinate conflicts in land use planning and forest management. Flying squirrel is quite common, but strictly protected by the EU Habitats Directive. It is nocturnal, but its faecal pellets are easy to find. Even laypersons are able to recognize them, but experts are needed for conservation recommendations. The places squirrels inhabit may change from year to year and the vitality of the regional population depends on the regional network of suitable habitats but the conservation practice is concentrating on protecting only small, currently inhabited patches. I have studied the policy process and the margin of planning mainly under two cooperative research and development projects in the Tampere city region. By policy process I mean the politicization of the flying squirrel, and the process by which it has become a part of local political struggles, and how these processes have changed in time. Nature conservation is knowledge intensive and political practice. Political struggles are often born in new places in relation to existing institutions, and knowledge uncertainties together with policy conflicts may give rise to institutional ambiguity – also flying squirrel conflicts can be seen as such. By margin of planning I refer to the range of alternatives by which planning goals can be achieved. The concept of margin of planning illustrates the leeway or the possibility space of planning. From the point of view of interpretative policy analysis, policy process and margin of planning consist of both discursive and material elements. They are formed in the communication, interaction and practices of the actors, but they cannot detach from the material conditions and possibilities of conservation, management and planning, such as forest growth patterns or the ecology of the flying squirrel. My research material consists of interviews, documents, media resources and recorded discussions from the dialogue workshops organised under the research and development projects. By using the interview and document material and the media resources I have analyzed the policy process of flying squirrel conservation on local, national and international level and the conditions for widening the margin of planning. I have used dialogue workshop material in analyzing how the margin of planning could be widened in practice in the cooperation of the main actors in the Tampere city region, by using methods of action research and analysis of reframing. The policy processes of the city region take place in a national and international context. I have mapped the history of flying squirrel conservation and analyzed how the national implementation of the EU Habitats Directive has influenced the local margin of planning of the flying squirrel conservation. Flying squirrel conservation has, especially in forest management, been narrowed to mean the strict conservation of small areas. It is not possible to ensure the vitality of the population of an animal like the flying squirrel, which is mobile and dependent on changing forest network, through the conservation of small patches. The practice also causes problems in land use planning, but it minimizes conservation compensations to the land owners and fits into the existing practices of forest management. The importance of conservation in land use planning has increased in recent years. Flying squirrel conservation, as nature conservation in general, is a knowledge intensive practice. Flying squirrel surveyors study the flying squirrel habitats in the field, but it is difficult to make conservation recommendations for land use planning based on indirect evidence, such as faeces and potential nest holes. Flying squirrel surveyors manage this task through their personal, affective and ethical relationships towards nature and the flying squirrels. This relationship however consists of much more than information gathering for land use planning. The knowledge of flying squirrel surveyors could be utilized much better in land use planning compared to what is currently being done. In addition to surveys for single land use plans, geographic information on flying squirrels is gathered in different databases of different actors and institutions. The most important database are the official databases of the Centres for Economic Development, Transport and the Environment. Their geographic information however consists mainly of information provided by amateur naturalists. The database can never be completely comprehensive and up-to-date, and this is one of the reasons why it isn’t sufficient to base the conservation practice on the GIS databases. Local actors connected to the flying squirrel have managed to open actor-space for themselves through conflicts, but the margin for planning has often been narrowed down. In order to achieve both better flying squirrel conservation and wider land use planning possibilities, it is necessary to improve cooperation – regional cooperation, cooperation between different actors and also cooperation between municipal administrative sectors – but it is also necessary to develop of novel, more dynamic conservation practices. In fact, in the research and development projects in Tampere city region the aim was to actively improve collaboration and widen the margin for planning in flying squirrel conservation by using methods from action research, by organizing dialogue workshops for the central actors of the region. I have analysed the group discussion material by using frame analysis, searching for frames that open up the margin for planning. I have categorized these frames in five different dimensions: ecological possibilities, legal possibilities, land use planning possibilities, nature conservation and management possibilities and collaboration. These dimensions are partly overlapping and in particular, the importance of collaboration is present in all dimensions. These dimensions can be utilized in further research when the widening of the margin of planning is evaluated in a different context, for example in different regions or when studying the conservation of a different species or ecosystem. It is necessary to improve the collaboration of central actors, to enlarge collaboration to include new actors and to develop of new conservation practices. On the other hand, it is impossible to avoid conflicts in land use planning and nature conservation. The dynamics of conflicts and collaboration however means that constant and inclusive interaction is important in land use planning. |
