| Popis: |
Ovatko Kanadan ja Uuden-Seelannin työvoiman maahanmuuton pistelaskujärjestelmät saavuttaneet tavoitteensa? Entä Sveitsissä siirtolaisen oikeuksia voimakkaasti rajoittanut Gastarbeiter-järjestelmä? Voimmeko ottaa näiden maiden kokemuksista oppia tulevaisuuden Suomessa, jossa väki eläköityy ja työvoimapula uhkaa? Tutkija Arno Tanner tarkastelee ja vertailee väitöstutkimuksessaan kolmen Suomen kaltaisen mutta ulkomaalaisrikkaan maan, Kanadan, Sveitsin ja Uuden-Seelannin, työvoiman maahanmuuttopolitiikan muutoksia viimeisen 30 vuoden aikana. Vertailevan case-tutkimuksen keskeisinä välineinä ovat poliittiset termit suvereniteetti ja kansallinen intressi; Kirja sisältää laajan katsauksen kansainväliseen globaalien muuttoliikkeiden ja maahanmuuttopolitiikojen tutkimukseen. Arno Tanner rakentaa havainnollistavan mallin työvoiman maahanmuuttopolitiikkojen kehityksestä aiemman tutkimuksen pohjalle. Rakennettavan mallin lisäksi maatarkastelujen tukena käytetään myös maansisäistä tilastoaineistoa. Lähtöhypoteesi on, että pieni tai keskisuuri hyvinvoiva valtio on enenevästi hyväksynyt työvoiman maahanmuuton osana omaa, pitkäaikaista kansallista intressiään, ja että omasta suvereniteetista maahanmuuttopolitiikassa ollaan jopa valmiita jonkin verran tinkimään globalisaation ja kansainvälisen yhteistyön suuntaan, jotta maahan saataisiin maan taloutta pitkäaikaisesti hyödyttävää, työmarkkinoilla tarvittavaa työvoimaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eritoten Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa hypoteesi pitää paikkaansa. Työvoiman integroituva maahanmuutto on politiikan muutoksissa enenevästi mielletty hyödylliseksi, ja rajoja on hiljalleen ja valikoidusti avattu työmarkkinoille sopiville maahanmuuttajille. Kansainvälisiä suhteita, monikulttuurisuutta ja globalisaation myönteisiä aspekteja on 30 vuoden aikana ryhdytty maahanmuuttopolitiikoissa enenevästi korostamaan - varsin suvereenin, suljetun ja yksikulttuurisen yhteiskunnan kustannuksella. Aiemmin varsin sulkeutuneessa ja maahanmuuttoa rajoittaneessa Sveitsissäkin tendenssi on lievästi tämä, vaikka valikoivasta työvoiman maahanmuutosta puhuvatkin tänä päivänä lähinnä tutkijat, ja poliitikot ovat traditionaalisesti tehneet eurooppalaisella työvoiman maahanmuutolla lähinnä ulkopolitiikkaa. Rakennettu politiikan nelikenttä havainnollistaa siis kaikissa maissa nähtävän muutoksen vähentyvään maahanmuuttopoliittisen suvereniteetin korostamiseen ja ulkomaisen työvoiman näkemiseen pitkäaikaisesti hyödyllisenä. Tämän lisäksi rinnalla tarkastellut tilastot osoittavat vähimmillään sen, että mikään voimakkaastikaan työvoiman maahanmuuttoa avaava politiikan muutos ei ole edeltänyt talouskasvun selkeää heikentymistä. Toisaalta tarkalla markkinoiden työvoimatarpeen arvioinnilla ja tämän perusteella tehdyllä maahanmuuton ohjaamisella politiikassa, yhdistettynä toimivaan monikulttuurisuuteen, näyttää usein olleen myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. "International migration, the State and Policy - Labour Immigration and Policy in Canada, New Zealand and Switzerland in 1975-2001" South-north and east-west migratory flows have increased exponentially during the past 30 years. Simultaneously, the world has transcended from a dire, politically bipolar atmosphere to a globalizing world of increasing and more accessible information with easier travelling. As one of the basic causes, such development has acted as a powerful stimulant for the individual drive to migrate. Consequently, such increasing migration has increased the need for nation-states and EU to regulate over-border immigration flows of various kind. Simultaneously, however, UN surveys anticipate an older and less populated Europe in 2020, due to small family sizes and an increasing number of elderly people. Europe may have a severe lack of workforce in 2020. Thus, Europe is in a controversial situation. On the one hand, immigration is to be regulated in order to prevent and at least minimize the social, ethnic and economic side effects of uncontrolled migration. On the other hand, Europe has to solve its problem of insufficient workforce in the near future. Careful research is necessary on the subject of optimal or at least satisfactory economically motivated immigration policy and management. As there are no sufficient historical examples of larger entities than nation-states making immigration policy, one is bound to focus on single countries, sovereign nation-states that have a large immigrant population and that have controlling and/or favoring immigration explicitly expressed as part of their national interest in an economy-related sense. This survey endeavors to compare nation-states that are similar to Finland; Thus, populationwise small or middle-sized post-industrial information societies with a developed welfare system will be preferred. The selection of countries for comparison will be made through Dogan´s and Pelassy´s idea of mutually "sufficiently" similar countries. This thesis analyzes, through focusing on changes in economically motivated immigration policy in the three countries, the 30 past years from the oil crisis to present. The changing labour immigration policy in Canada, Switzerland and New Zealand is analyzed through interrupted time-series, elaborated e.g. by Dunn. The focus is basically through political and sociological theories, particularly realism- , globalisation- and liberalism -related frameworks. The internal aspect will include quantitative series, namely total economic immigrants, GDP, unemployment and the occurence of racist attacks. The pursued model, a 4-domain typology, defines the country´s labour immigration policy development 1970-2001 through the level of the country´s sovereignty in migration matters and the quality and level of its explicit national interest concerning migration, positive or negative, resulting in four categories: selfish policy, realist policy, pragmatic policy and liberal/globalizing policy. The model shows a tendency of these nation-states moving towards a greater acceptance of immigrants as positive elements of national interest and future strategy for long-standing economic improvement. Economic immigration policy has particularly in the recent 5 years taken a more positive than restrictive bias. Also, these nation-states have become more prepared to give away sovereignity both outside their borders and to diverse actors of globalization, in order to achieve a more well-off and well-being future, partly through the positive dimensions of labour immigration and consequent multiculturalism. On the comparative level, both internally chronologically and mutually state-wise, the outcome is that economically selective immigration policy gives a better internal economic result than a reactive one and that a reactive policy seems to increase racism and unemployment more than a selective policy. Thus, a careful, economically selective policy, that combines the characteristics of the immigrant candidate and the needs of the domestic labour market is optimal for a future small or middle-size country with a lack of workforce. A prerequisite for a satisfactory policy is, however, that the government has created and is carefully maintaining a pro-multiculturalist athmosphere in the society. |
