| Popis: |
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten asenteita ja suhtautumista ruotsin kieltä kohtaan. Mediassa ja yleisessä keskustelussa ruotsista puhutaan usein kielteiseen sävyyn ja monesti mainitaan esimerkiksi pakkoruotsi. Aiemman tutkimuksen mukaan kielteistä asennetta lisää vähäinen vuorovaikutus suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Miehet suhtautuvat ruotsiin naisia kielteisemmin. Toisaalta kieltenopiskelijat ovat kokeneet äidinkieliset vierailijat kielten tunneilla myönteisenä asiana. Tässä tutkimuksessa tutkittiin 24 pirkanmaalaista kuudesluokkalaista, jotka olivat kaikki samalla luokalla. Aineistonkeruun aikaan he olivat opiskelleet ruotsia vajaan lukuvuoden ajan. Tutkimus toteutettiin mixed methods research -lähestymistavalla, jossa hyödynnetään sekä määrällistä että laadullista menetelmää. Tutkittavien oppitunteja havainnoitiin ja heidän vanhempiensa koulutustaustat selvitettiin tutkimusluvan haun yhteydessä. Varsinainen tutkimusaineisto koostui oppilaiden täyttämistä kyselylomakkeista (N=24) sekä viiden oppilaan haastattelusta. Määrällisessä osiossa selvitettiin oppilaiden yleistä suhtautumista ruotsia kohtaan kyselylomakkeen väittämillä, jotka koskivat muun muassa ruotsin käyttöä vapaa-ajalla, ruotsin opettajaa ja vanhempien suhdetta ruotsiin. Väittämien vastausvaihtoehdot olivat Likert-asteikon mukaisesti 1–5 (täysin eri mieltä–täysin samaa mieltä). Kyselyn tulosten perusteella oppilaat jaettiin kielteisesti, neutraalisti ja myönteisesti ruotsiin suhtautuviin. Haastatteluun valittiin oppilaita kustakin ryhmästä: kaksi kielteisesti, yksi neutraalisti ja kaksi myönteisesti suhtautuvaa. Heistä kaksi oli tyttöjä ja kolme poikia. Haastattelun tarkoituksena oli syventää ymmärrystä oppilaiden asenteista ruotsiin ja löytää syitä niiden taustalta. Yli puolet tutkituista suhtautui ruotsiin kyselyn mukaan myönteisesti, reilu kuudesosa kielteisesti ja vajaa kolmasosa neutraalisti. Tulos oli linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Eniten asenteeseen näytti vaikuttavan ruotsin opettaja. Myös yhdessä haastatteluista tuli esiin, että opettaja on suurin tekijä kyseisen oppilaan kielteiseen asenteeseen ruotsia kohtaan. Myönteisesti kyselyn perusteella suhtautuvat oppilaat kertoivat haastatteluissakin pitävänsä ruotsista. Toisen vanhemmat tukivat ruotsin oppimisessa, toisen mielestä taas ruotsi oli helppoa. Heidän mielestään olisi mukavaa, jos koulu järjestäisi ruotsinkielisen kontaktin. Kyselylomakkeen perusteella neutraaliksi tulkittu oppilas osoittautui haastattelussa pikemminkin kielteiseksi. Hänestä ruotsi oli tylsää ja hän opiskelisi mieluummin jotakin isompaa ja hyödyllisempää kieltä. Toiselle kielteiseksi määritellyistä haastatelluista ruotsi oli vaikeaa, minkä vuoksi hän ei pitänyt siitä. Toisaalta hän kuitenkin pyrki tekemään parhaansa oppiakseen. Kaikki haastateltavat mainitsivat saattavansa tarvita ruotsia tulevaisuudessa esimerkiksi töissä, mutta vain jos olisi töissä ruotsinkielisellä alueella. Kenelläkään tutkituista ei ollut kontakteja ruotsinkielisiin, joiden kanssa voisi käyttää ruotsia oikeassa elämässä. Vaikka suurin osa tutkittavista suhtautui myönteisesti ruotsiin, ei sille vaikuttanut olevan kovinkaan paljon tarvetta oppilaiden elämässä. Kehitysehdotuksia siihen, miten ruotsi voisi tuntua hyödyllisemmältä ja merkityksellisemmältä, ovat esimerkiksi kielikontaktien lisääminen sekä ruotsin mahdollinen valinnaisuus tai vapaaehtoisuus koulussa. |
