| Popis: |
Pro gradu –tutkielmassani analysoin Iida Rauman Finlandia-palkittua romaania Hävitys. Tapauskertomus (2022) ja sitä, millaisia rakenteellisen väkivallan muotoja Hävityksessä on intertekstuaalisuuden keinoin esitetty. Tavoitteeni on osoittaa, että teoksessa representoitu rakenteellinen väkivalta muodostuu historiallisen ja diskursiivisen toiston kautta ja konkretisoituu muun muassa sukupuolittuneen, ekologisen ja uskonnollisen väkivallan muodoissa sekä tyypillisesti myös erilaisissa instituutioissa kuten koulussa. Tutkimusongelma jakautuu edelleen alatutkimuskysymyksiksi seuraavasti: millaisia merkityksiä romaanissa voimakkaasti motivoituvat hysteria ja hysteerikko saavat ja miten väkivallan sukupuolittuneisuus korostuu viittauksissa psykoanalyysiin, minkälaisia muotoja rakenteellinen väkivalta saa uskonnollisessa ja historiallisessa diskurssissa sekä miten ekologinen väkivalta Hävityksen kontekstissa ilmenee ja minkälaisissa tekstienvälisissä suhteissa kysymys ekologisesta väkivallasta aktivoituu? Näiden tutkimuskysymysten perusteella muodostan kokonaiskuvan Hävityksessä representoidusta väkivallasta hyödyntäen ensisijaisesti intertekstuaalisuuden ja feministisen kirjallisuudentutkimuksen teorioita ja käsitteitä sekä feminististä lähilukua metodina. Tutkimukseni valaisee teoksessa esitetyn väkivallan kaikenkattavuuden ja suhteuttaa sen romaanin kouluväkivalta-aiheeseen: kouluväkivalta muodostuu väkivaltaisessa rakenteessa historiallisesti ja artikuloituu osaksi muita väkivallan muotoja, kuten diskursiivista, sukupuolittunutta ja ekologista väkivaltaa. Tärkeäksi huomioksi nousee myös väkivaltaisen merkityksenannon laajeneminen sukupuolittavasta diskurssista kohti laajempaa toiseuttamisen aluetta: vaikka romaani monissa kohdissa korostaa rakenteellisen väkivallan sukupuolittuneisuutta, struktuurin hierarkia on lopulta monimutkaisempi ja sisältää myös muun muassa ei-inhimilliseen ympäristöön kohdistuvan väkivallan. Lisäksi analyysini osoittaa, miten Hävitys hyödyntää rakenteellisen väkivallan esittämisessä kirjallisena ilmaisukeinona intertekstuaalisuutta. Keskenään dynaamisessa suhteessa olevat intertekstuaaliset viittaukset muodostavat verkoston, jonka kerroksellisuus ja toisteisuus vastaa niitä historiallisia diskursseja, jotka ovat muokanneet ja vahvistaneet väkivaltaisia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita. |
