| Popis: |
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä mielenterveysomaisten tilanteesta lapsiperheissä silloin, kun toinen vanhemmista on sairastunut. Mielenterveysomaisten tilannetta on aiemmin tutkittu erityisesti hoivan, kuormittumisen sekä lapsiomaisten näkökulmasta, mutta narratiivisesta näkökulmasta vain vähän. Tässä tutkielmassa kysyn, millä tavoin jotkin kokemukset tarinallistetaan haasteiksi ja toiset voimavaroiksi omaisten kertomuksissa, sekä miten tuki merkityksellistetään kertomuksissa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n kanssa, ja sen yhtenä tavoitteena oli selvittää kokemuksia FinFamin ja erityisesti lapsiperheisiin kohdistuvan Toivosta Turvaa -hankkeen tarjoamasta tuesta. Tutkimuksen aineistona on Pirkanmaalta kerätyt omaisten tarinat arjen haasteista, voimavaroista ja erilaisista saadun tai kaivatun tuen muodoista. Keräsin aineiston marraskuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana, ja sitä kertyi yhteensä kuuden kirjoitetun tarinan ja yhden haastattelukertomuksen verran. Tutkimuksen lähtökohtana on narratiivinen viitekehys, joka tarkastelee ihmisen elämää ja kokemuksia tarinallisen rakentumisen kautta. Narratiivisella tarkastelutavalla voidaan lisätä ymmärrystä siitä, millä tavoin omaisten kokemukset ovat muotoutuneet osaksi heidän elämäänsä ja jäsentyneet osaksi kerrottua elämäntarinaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan narratiivisella totuudella voi olla suurempi vaikutus henkilökohtaiseen sopeutumiseen ja resilienssiin kuin historiallisella totuudella. Siksi narratiivisella omaistutkimuksella on oma merkittävä antinsa omaistutkimuksen kentällä. Päätin hyödyntää tutkimusanalyysissä useita analyyttisiä välineitä, jotta voisin tuoda esiin aineiston rikkauden ja tarinoissa rakennetut erilaiset merkitykset. Analyysi rakentuu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisessä suoritin M. Gergenin ja K. Gergenin progressiiviseen, regressiiviseen ja stabiiliin juoneen jakaantuvan juonitypologian. Toisessa vaiheessa selvitin A. J. Greimasin aktanttianalyysin käsitteitä hyödyntäen tarinoissa merkityksellistettyjä voimavaroja, haasteita sekä tuen kokemuksia. Analyysin kolmannessa vaiheessa esitin kahden tarinan tapausanalyysit, joissa käytin muun muassa D. Hermanin semanttisten roolien asteikon käsitteitä analyysivälineinä. Keskeisiksi haasteiksi kertomuksissa tunnistin omaisen kokeman yksinäisyyden, kumppaniin ja ulkopuoliseen tukeen kohdistuvat ristiriitaiset tunteet sekä riidat kumppanin kanssa. Tarinoista on identifioitavissa aiemman tutkimuksen tukema omaisen kokemusten kumuloituva prosessi, jossa yksinäisyyttä rakentava puhumattomuuden ilmapiiri, kumppaneiden arjen erilaiset rytmit, kotitöiden kasaantuminen omaiselle, sekä toivottomuus aiheuttavat omaisen kuormittumista, ja riskiä uupua. Vieras maa -metafora kuvaa monen omaisen kokemaa etääntymistä ja yhteyden puutetta sairastuneeseen kumppaniinsa. Kumppaneiden välinen kommunikaatio rakentuu yhteyden ja ymmärryksen luomisen sijaan usein osapuolia etäännyttäväksi riitojen ja vallankäytön kautta. Moni omainen ei koe tulevansa kuulluksi ja nähdyksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, ja osa kokee, ettei perheen tilannetta tunnisteta oikein. Siten ulkopuolinen tuki rakentuu osassa tarinoista voimavaran sijaan omaisen yksinäisyyttä syventäväksi tekijäksi. Voimavaroiksi kertomuksista tunnistin läheisiltä ja palveluista saadun tuen, omien rajojen asettamisen sekä toivon. Myös toivottomuuden hyväksyminen rakentuu osassa tarinoista keskeiseksi tekijäksi omaisen omien rajojen ja aktiivisen toimijuuden löytymisessä. Aineiston omaisista osa kertoo löytäneensä apua FinFamilta erityisesti omien rajojen asettamisessa ja jaksamisen tukemisessa. Tutkimustuloksilla on tavoitteena vaikuttaa lapsiperheissä elävien omaisten moninaisten kokemusten syvempään ymmärtämiseen, ja sitä kautta lapsiperheiden palveluiden yksilöllisempään kehittämiseen omaisten ja perheiden tarpeita paremmin vastaaviksi. |
