| Popis: |
Yhdistystalo Svenskborg on vuosisadan kestäneen yhteisen uurastuksen ansiota. Ilman yhteisön tuntemaa vastuuta ei ole yhdistystaloa, mutta myös talo itsessään mahdollistaa yhteisön toiminnan jatkumisen. Rakennuksen säilyminen myös tulevaisuudessa suojelee sekä aineellista että aineetonta kulttuuriperintöämme. Suomen itsenäistymisen aikoihin, 1900-luvulta 1920-luvulle, perustettiin huomattavan paljon paikallista identiteettiä ja yhteisöä rakentavia seuroja ja yhdistyksiä. Toiminnan laajentuessa yhdistykset rakensivat talkoovoimin itselleen rakennuksia. Suuri osa näistä on säästynyt 2020-luvulle. Suomessa on jäljellä jopa 2500 seurantaloa. Monet seurat ovat myös onnistuneet jatkamaan toimintaansa liki alkuperäisessä muodossaan. Keskeytymättömässä käytössä säilyminen erottaa yhdistystalot yhtä kauan säilyneiden rakennusten joukosta. Tämä työ hakee selitystä rakennusten selviämiseen ja säilymiseen aktiivisessa käytössä sekä kartoittaa tulevaisuudessa tarvittavia toimenpiteitä. Työ käsittelee myös rakennuksen arvoteoriaa ja sovittaa sukupolvelta toiselle jatkuneen työn merkitystä seurantalon arvolle. Säännöllinen käyttäjälähtöinen kehitystyö puhtaasti talkootyöllä yhteisön kesken tekee yhdistystaloista merkittäviä. Tässä työssä käsittelen seurantaloja esimerkkirakennuksen avulla. Svenskborg on Porvoossa Vessöön saarella sijaitseva nuorisoseuran talo, jonka rakensi ja jota alusta alkaen on ylläpitänyt Wessölandets Ungdomsförening. Työssä tutkin nuorisoseuran syntyä, seurantalon rakentumista sekä sen jatkuvaa elämää ja muutoksia. Myöhemmin Svenskborgin toiminnallisuutta on parannettu useaan otteeseen. Arvioin näiden muutosten aiheuttamaa näkyvää kerroksellisuutta ja kehittymisen tuomaa lisäarvoa. Työn tarkoituksena on selvittää rakennuksen merkitys yhteisölle ja merkityksen taustalla olevat tekijät kirjallisuuden, rakennusanalyysin ja haastattelujen kautta. Tutkimusaiheen historiallista taustaa on selvitetty haastattelujen lisäksi pitkälti Kotiseutuliiton julkaisujen sekä kotiseutututkimuksen kautta. Rakennuksen nykytilan analyysi perustuu omiin havaintoihin. Rakennuksen muuttumisen ja oppimisen teoria pohjautuu lähinnä Brandiin (1994). Arvoteoria perustuu restauroinnin klassikkoteksteihin ja uudempiin ajatuksiin. Väitän että rakastettu ja osallistava talo lisää itsessään talkoisiin ja huoltoon osallistumista. Jatkuvalla kehityksellä on myös merkityksensä, sillä työhön osallistuminen vahvistaa yhteisöä. Lopuksi esitän arkkitehtuurin keinoja vahvistaa rakennuksen jatkuvaa käyttöä, säilymistä ja rakennusperinnöllistä arvoa tulevaisuudessa. |
