| Popis: |
Tutkielmassa tarkastellaan opiskelijoiden näkemyksiä ja toiveita kulttuurienvälisyydestä sosiaalityön koulutuksessa sekä sitä, millaiseksi opiskelijat hahmottavat sosiaalityön kulttuurienväliset roolit ja miten nämä näkemykset perustelevat tarvetta kulttuurienvälisyyssisällöille koulutuksessa. Tutkielma koostuu kahdesta pienoistutkimuksesta, joista ensimmäisen aineisto on kerätty kyselylomakkeella 187 sosiaalityötä suomalaisessa yliopistossa opiskelevalta opiskelijalta vuosina 2016 ja 2017. Toinen aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta sosiaalityön opiskelijaa vuonna 2018 niin, että haastateltavana on ollut yksi opiskelija kustakin Suomessa sosiaalityötä opettavasta yliopistosta. Tutkimus on monimenetelmällinen. Ensimmäinen kahdesta pienoistutkimuksesta on määrällinen ja aineistoa on analysoitu kvantitatiivisten menetelmien avulla. Toinen pienoistutkimus on laadullinen ja siinä analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Aineistoa on tulkittu asiantuntijahaastatteluna faktanäkökulmasta. Sosiaalityön opiskelijat katsovat saavansa vähäisesti kulttuurienvälisyyteen liittyvää koulutusta. Kulttuurienvälisyys on opiskelijoiden näkemyksen mukaan rajattu opetuksessa tietyille kursseille, eikä se limity luontevasti kaikkeen opetukseen. Kulttuurienvälisyydelle merkitykselliset etiikka ja itsereflektio korostuvat koulutuksessa, mutta niitä käsitellään harvoin kulttuurienvälisestä näkökulmasta. Saadun kulttuurienvälisyyskoulutuksen näkökulmat eriteltiin ja käsiteltiin seuraavien teemojen mukaisesti: ilmiötaso, käytännön taso sekä niitä yhdistävä, opinnäytetöiden muodostama taso. Saatu itsereflektiokoulutus teemoiteltiin käytännön kokemusten vaikutukseksi itsereflektiokykyyn ja näkemykseen itsereflektio-opetuksen haastamattomuudesta. Opiskelijat toivovat kulttuurienvälisyyden kokonaisvaltaisempaa ja syvällisempää käsittelyä koulutuksessa. Kulttuurienvälisyys sosiaalityössä näyttäytyy monelle epäselvänä ja opiskelijat toivovat koulutukselta erityisesti lisää konkretiaa. Opiskelijoiden toiveet on teemoiteltiin kolmeen ryhmään: käytäntö ja konkretia, teoreettisuus ja yhteiskunnallisuus sekä kriittisyys ja haastaminen. Opiskelijat liittävät sosiaalityön kulttuurienväliset roolit vahvasti etiikkaan ja vastuuttavat sosiaalityöntekijää toimimaan maahanmuuttajien aseman parantamiseksi, kuitenkin vain työajalla. Opiskelijoiden näkemykset rooleista teemoiteltiin neljäksi kokonaisuudeksi: koordinointi ja kokonaisvaltaisuus, arki ja tuki, yhteiskunnallisuus sekä rakenteellinen työ. Tutkimustulokset osoittavat että opiskelijoilla on vahvoja näkemyksiä kulttuurienvälisyyteen liittyen, eivätkä näkemykset aina kohtaa nykyisten koulutussisältöjen kanssa. |
