| Popis: |
Akillesjänne on ihmisen elimistön voimakkain jänne. Kuitenkin akillesjänteen rasitusvammat ovat tyypillisiä liikuntaan ja rasitukseen liittyviä vammoja, jotka ovat yleisiä etenkin lajeissa joihin liittyy juokseminen ja hyppiminen. Akillesjänteen rasitusvammoja hoidetaan aluksi konservatiivisesti (ilman leikkausta) (lepo, kipulääkkeet, kortiko- steroidi-injektiot, fysioterapia), ja mikäli ei vähintään kuuden kuukauden konservatiivinen hoito auta, turvaudutaan leikkaushoitoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ultraäänen tarkkuus akillesjänteen vammojen diagnostiikassa, akillesjänteen rasitusvamman konservatiivisen hoidon (hoidetaan ilman leikkausta)pitkäaikaistulokset (ns. luonnollinen taudinkulku), akillesjänteen rasitusvamman kirurgisen hoidon varhaistulokset ja akillesjänteen rasitusvammojen kirurgisen hoidon komplikaatiot. Ultraäänitutkimuksella voitiin luotettavasti diagnosoida akillesjänteen katkeaminen ja kantaluun ja akillesjänteen välissä olevan limapussin rasitusvamma. Mikäli ultraäänellä nähdään jänteen ympäryskudoksen vaurio, sitä voidaan pitää luotettavana, mutta negatiivinen löydös on epäluotettava. Lisäksi ultraääni on epäluotettava erottamaan osittaisen katkeaman paikallisesta rappeutumapesäkkeestä, vaikkakin tällaisen muu- toksen esiintyminen ja sijainti ylipäätänsä voidaan todeta ultraäänitutkimuksella luotettavasti. Ultraäänitutkimus sopii hyvin akillesjän teen patologisten muutosten sijainnin, vaikeusasteen sekä kirurgisen hoidon mahdollisuuksien arviointiin. Akillesjänteen rasitusvamman luonnollista taudinkulkua arvioitiin 8 vuoden seurannan jälkeen. 29% potilaista oli leikattu tutkimusaikana. 84%lla fyysinen aktiivisuus oli palannut vammaa edeltäneelle tasolle ja 94% oli oireettomia tai heillä oli ainoastaan lieviä oireita erittäin kovassa rasituksessa. Puoliero vammapuolen ja alun perin terveen puolen välillä todettiin suorituskykytestissä, kliinisessä tutkimuksessa ja ultraäänitutkimuksessa. Lisäksi, 41%lla akillesjänteen rasituskipua oli ilmaantunut myös alun perin oireettomalle puolelle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kroonistumattoman akillesjänteen rasitusvamman pitkäaikaisennuste on varsin hyvä. Kliinisessä tutkimuksessa ja ultraäänitutkimuksessa todettiin varsin usein lieviä ja keskivai- keita muutoksia, mutta ne eivät selvästi liittyneet potilaan oireisiin. Akillesjänteen rasitusvamman leikkaushoidon tuloksia selvitettiin 7 kk seurannassa. 67%lla potilaista fyysinen aktiivisuus oli palannut vammaa edeltäneelle tasolle ja 83% oli oireettomia tai heillä oli vain lieviä oireita erittäin kovassa rasituksessa. Selvä paraneminen havaittiin portaissa nousussa ja portaissa laskeutumisessa sekä varpaille nousussa. Myös suorituskykytestissä havaittiin selvä paraneminen. Akillesjänteen rasitusvamman kirurgisen hoidon varhaistulokset ovat hyvät. Potilaat joilla leikkauksessa todettiin ainoastaan jännettä ympäröivät kiinnikkeet toipuivat nopeammin ja heillä oli vähemmän komplikaatioita kuin potilailla joilla leikkauksessa todettiin jänteessä rappeumapesäke. Akillesjänteen rasitusvamman kirurgisen hoidon komplikaatioita selvitettiin 432 peräkkäisen akillesjänteen rasitusvamman leikkaushoidon jälkeen. Komplikaatioita havaittiin 46 / 432 potilaalla (11%) 14 haavan reunan kuoliota, 11 pinnallista haavatulehdusta, 5 seroomaa, 5 verenpurkaumaa, 5 arpireaktiota, 4 suralishermon ärsytystä, 1 uusi osittainen katkeama ja yksi syvä laskimotukos. 14 potilaalle jouduttiin tekemään uusintaleikkaus komplikaation vuoksi ja loput hoidettiin kon- servatiivisesti. Noin joka kymmenes akillesjänteen rasitusvamman vuoksi leikattu potilas kärsii leikkauksen jälkeisestä komplikaatiosta, joka hidastaa hänen paranemistaan. Suurin osa näistä kuitenkin toipuu ja fyysinen aktiivisuus palaa vammaa edeltäneelle tasolle. Leikkaavan lääkärin on omalla toiminnallaan (hyvä leikkaustekniikka ja jälkihoito) pyrittävä välttämään näitä komplikaatioita. Ultraäänitutkimus sopii Akillesjänteen rasitusvammojen diagnostiikkaan. Akillesjänteen rasitusvammojen luonnollinen taudinkulku on varsin hyvä. Jos joudutaan turvautumaan leikkaushoitoon, niin jo sen varhaisvaiheen hoitotulokset ovat hyvät, varsinkin mikäli potilaalla ei ole jänteen sisäistä rappeumapesäkettä. Leikkaushoitoon liittyy kuitenkin melko paljon komplikaatioita, jotka hidastavat paranemista. Jatkossa on tärkeää tehdä vertailututkimus konservatiivisen hoidon ja leikkaushoidon välillä. Study I assessed the value of US in the diagnosis of various Achilles tendon disorders by comparing pre-operative US with surgical findings in 79 patients with an Achilles tendon injury. US was accurate for diagnosing complete Achilles tendon ruptures and retrocalcaneal bursitis. Positive finding indicating Achilles peritendinitis or tendinitis are reliable, whereas a negative US finding is rather unreliable. US also seemed to be inadequate for differentiating a partial tendon rupture from a focal tendon degeneration, although, the occurrence and location of such a lesion could be adequately determined by US. Overall, US examination, using modern equipment with high-resolution probes, is generally accurate for locating Achilles tendon abnormality, estimating its severity, and determining most of the conditions in which the surgical treatment comes into question. In study II, the long-term [8 ± 2 (SD) years] outcome of patients who were initially treated conservatively for acute-to-subchronic Achilles tendinopathy was examined. The follow-up analysis on 83 of 107 patients included a questionnaire, clinical examination, performance tests, muscle strength measurement, and US examination. Twenty-four of the 83 patients (29%) had to be operated on during the follow-up period. Seventy patients (84%) had full recovery of their activity level and after 8 years, 78 patients (94%) were asymptomatic or had only mild pain in strenuous physical activity. However, a clear side-to-side difference between the involved and the uninvolved sides was found in the performance test, clinical examination, and US examination. Also, in 34 patients (41%), overuse symptoms arose in the initially uninvolved Achilles tendon. On the involved side, delay of up to 6 months between the onset of the symptoms and initiation of conservative treatment did not prejudice long-term results. The results showed that the long-term prognosis of patients with acute- to-subchronic Achilles tendinopathy is favorable as determined by subjective and functional assessments. In clinical and ultrasonographic examinations, mild-to-moderate changes were found rather frequently in both the involved and initially uninvolved Achilles tendons, but the occurrence of these change was not clearly related to patients' symptoms. Study III assessed prospectively the short-term (7 months) results of surgical treatment of chronic Achilles tendinopathy and compared the subjective and functional outcome of patients with Achilles tendinopathy without a local intratendinous lesion with that of similar patients with such a lesion. Forty-two of the initial 50 patients were examined both at study entry (before surgery) and after the 7-month follow-up. The evaluation included an interview, subjective evaluation, clinical tests, and a performance test. At follow-up, 28 of 42 patients (67%) had full recovery of physical activity, and 35 patients (83%) were asymptomatic or had only mild pain with strenuous exercise. In clinical tests, significant improvements were noted in climbing up and down stairs and in the rising-on-toes test. Using the total performance test protocol as criterion, surgical treatment also provided successful results since at follow-up the total test score was excellent or good in 35 patients (83%), compared that preoperatively the total test score was excellent or good in one patient (2%) only. Patients with Achilles tendinopathy without local intratendinous lesion managed better than similar patients with such a lesion when compared by recovery of physical activity after surgery (88% vs. 54%), and by complication rate (6% vs. 27%). Overall, the results showed that surgical treatment of chronic Achilles tendinopathy gives good short-term results. A somewhat lower complication rate and trend to better recovery was observed in patients with pure peritendinous adhesions than in those with an additional intratendinous lesion. In study IV, the complications after surgical treatment of Achilles tendon overuse injuries were analyzed in 432 consecutive patients. Clinical examination was performed 2 weeks, and 1, 2, and 5 months after the surgery. If a complication appeared, the patient was followed clinically for at least 1 year. There were 46 (11%) complications in the 432 patients who were treated surgically due to overuse injury of the Achilles tendon: 14 skin edge necrosis, 11 superficial wound infections, 5 seroma formations, 5 hematomas, 5 fibrotic reactions / scar formations, 4 sural nerve irritations, 1 new partial rupture, and 1 deep vein thrombosis. Of these complications, 16 were classified as major and the remaining 30 as minor. Fourteen patients with a complication had reoperations: 4 patients because of skin edge necrosis, 2 because of superficial wound infection, 2 because of seroma formation, 1 because of hematoma formation, 2 because of fibrotic reaction / scar formation, 2 because of sural nerve irritation, and 1 because of new partial rupture. The remaining 32 cases were treated conservatively. Overall, about every 10th patient with a surgery for a chronic Achilles tendon overuse injury suffered a postoperative complication that clearly delayed recovery. Finally, however, the majority of the complications healed and the patients returned to their preinjury level of activity. To reduce this morbidity, it is essential that the surgeon continuously reminds himself / herself about the possibility of postoperative complications and use proper surgical techniques to attempt to minimize their occurrence. |
