| Popis: |
Tutkielmassa selvitetään, millaisissa prosesseissa tuotetaan kaupunkitilaa ympäristöön konkreettisesti vaikuttavassa vapaaehtoistoiminnassa. Tarkastelun kohteena on Helsingissä Keski-Pasilan vanhalla ratapihalla sijaitseva kaupunkiviljelypuutarha Kääntöpöytä, joka on tapaus omaehtoisesta ja toiminnallisesta kaupunkitilan tuottamisesta. Tutkimustehtävän taustalla on laajempi tavoite osallistua keskusteluun siitä, miten kaupunkikehittämisessä voitaisiin huomioida kolmannen sektorin potentiaalisuus yhteistyötahona. Yhteistyön mahdollisuuksien selvittämiseksi tarvitaan ymmärrystä siitä, miten omaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa muodostetaan merkityksiä kaupunkiympäristöstä. Kääntöpöydän osallistujien kokemuksia tarkasteltiin laadullisen lähestymistavan avulla. Aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, joiden toteuttamiseen käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kokemuksia käsittelevät teemat muodostettiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen konteksti koostui näkökulmista koskien sosiaalisesti kestävää kaupunkikehittämistä, vapaaehtoistoimintaa ja kaupunkiviljelyä, joissa keskeistä oli kokemuksellisuuden ja tilallisuuden tarkasteleminen. Kääntöpöydän toiminta tuottaa moninaisia kokemuksia kaupunkitilasta liittyen aktiiviseen kaupunkilaisuuteen ja oman itsen näkemiseen yhtenä vaikuttajana. Lisäksi puutarha voidaan kokea tärkeänä arjen ja yhteisöllisyyden paikkana. Kokemusten syntyyn vaikuttavat erilaiset tilalliset ulottuvuudet dynaamisesti. Kokemukset eivät muodostu vain yksilötasolla merkittäviksi, vaan keskeistä toiminnassa on tuottaa jaettuja merkityksiä kaupunkitilasta. Merkityksiä jaetaan erityisesti vuorovaikutteisissa keskinäisen asemoitumisen ja luottamuksen rakentamisen prosesseissa, joita toteutetaan toiminnallisella neuvottelemisella. Tulosten perusteella tutkielmassa esitetään, että omaehtoinen ja toiminnallinen kaupunkitilan tuottaminen tarvitsee toteutuakseen mahdollisuuksia sisäiselle toiminnan määrittelylle. Tämä vaatisi kaupunkikehittämisessä huomiota siihen, että toiminnan joustavalle muodostumiselle jätettäisiin riittävästi tilaa. Toiminnan ennakoimattomuus voitaisiin nähdä mahdollisuutena tuottaa uudenlaista kaupunkitilaa ja lisätä omaehtoista aktiivisuutta. Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin pohtia, millaisilla tavoilla hallinnollisten ja omaehtoisen toiminnan tahojen näkökulmia voitaisiin saada kohtaamaan. Merkitysten tuottaminen ja jakaminen on kontekstisidonnaista, joten niiden erilaisia ilmenemismuotoja tulisi tarkastella tapauskohtaisesti. Havaintojen pohjalta voitaisiin kehittää yhteistyölle joustavia ja luovia toimintatapoja. |
