| Popis: |
Terveydenhuollon ryhmämuotoista elintapaohjausta pidetään tulevaisuuden keinona ehkäistä ja hoitaa elintapasairauksia. Myös terveydenhuoltoon yhteydessä olevien vertaisryhmien merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä ja hoidossa tulee todennäköisesti tulevaisuudessa lisääntymään. Ryhmässä tapahtuvan elintapaohjauksen etuna pidetään samassa elämäntilanteessa olevien vertaisten toisilleen tarjoamaa sosiaalista tukea. Sosiaalisella tuella on osoitettu olevan monia terveyden kannalta hyödyllisiä piirteitä ja elintapojen muutoksessa sen on osoitettu olevan yksi muutoksessa onnistumiseen vaikuttava tekijä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan syömistapojen muutokseen ja painonhallintaan tähtäävän vertaistuellisen, ohjatun elintapaohjausryhmän jäsenten toisilleen vuorovaikutuksessa tarjoamaa sosiaalista tukea. Pro gradu -tutkielma on toteutettu osana Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen Counseling-hanketta. Hankkeessa käytetty elintapaohjausvuorovaikutusaineisto on osa-aineisto Työterveyslaitoksen toteuttaman tutkimuksen "The Effectiveness and Feasibility of Activating Counseling Methods and Videoconferences in the Dietary Group Counseling" ryhmäohjaustilanteissa videonauhoitetuista ryhmätapaamisista. Pro gradu -tutkimuksessa on käytetty aineistona yhden ryhmän elintapaohjausvuorovaikutusaineistoa. Tutkittavassa ryhmässä oli neljä naista sekä ryhmän vetäjänä ravitsemusterapeutti. Tutkimuksessa elintapaohjausvuorovaikutusta tarkasteltiin institutionaalisena vuorovaikutustilanteena ja lähestymistapana ja tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että ongelmista keskusteleminen muodostaa vuorovaikutuksessa paikan, jossa sosiaalinen tuki potentiaalisesti ilmenee. Ryhmän vuorovaikutuksen tarkastelussa keskityttiin tilanteisiin, joissa kerrotaan syömistapojen muutokseen ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. Ryhmän jäsenten keskinäisen tuen lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ravitsemusterapeutin toimintaa tilanteissa, joissa ryhmän jäsenet tukevat toisiaan. Ryhmän jäsenten ongelmallisina vuorovaikutuksessa esiin tuodut syömistapojen muutokseen ja painonhallintaa liittyvät ongelmakuvaukset herättivät ryhmässä keskustelua ja toivat esiin sosiaalisesti tukevaa vuorovaikutusta. Tuki ongelmiin ilmeni ymmärryksen osoittamisena ja ongelman ymmärrettäväksi tekemisenä, ongelman jakamisena ja yhteiseksi tekemisenä, ongelmaan ratkaisujen etsimisenä, rakentamisena ja neuvoina sekä positiivisena arviona, kannustamisena. Ravitsemusterapeutti pysyi tyypillisesti taustalla ryhmän jäsenten tukiessa toisiaan mutta osallistui vuorovaikutukseen esimerkiksi tarjoamalla tietoa puheena olevasta asiasta. Tutkimus on tapaustutkimus ja sellaisena tarjoaa yhden esimerkin sosiaalisesta tuesta vertaistuellisen elintapaohjausryhmän vuorovaikutuksessa. |
