| Popis: |
Aasiassa puhutaan yli 2000 kieltä, ja vaikka näistä suurin osa on paikallista alkuperää, joukossa on myös kieliä kuten englanti, jotka saapuivat paikalliseen kielimaisemaan kolonialismin seurauksena. Sen jälkeen kun englanti oli istutettu moniin, usein monikielisiin yhteisöihin ympäri Aasiaa, kieli jatkoi kehittymistään paikallisesti vastatakseen uusien käyttäjiensä kommunikatiivisiin tarpeisiin. Vuosien kuluessa monet näistä englanneista ovat nativisoituneet, eli ne ovat kehittäneet omia yksilöllisiä paikallisia kielellisiä profiilejaan, jotka erottavat ne muista englannin varieteeteista. Nykyään monet näistä uusista englanneista ovat virallisia kieliä alkuperämaissaan, ja valtaosa väestöstä puhuu niitä usein toisena kielenään. Yksi suurimmista tällaisista maista on Intia, jossa englanti toimii yhtenä virallisista kielistä. Aikaisempien tutkimusten mukaan tämä paikallinen nativisoitunut englannin varieteetti, intianenglanti, on jo saavuttanut niin merkittävän aseman, että se on alkanut vaikuttaa muiden Etelä-Aasiassa puhuttujen englannin varieteettien kehitykseen – toisin sanoen, siitä on tullut kielellinen episentrumi. Sitä, olisiko intianenglannin vaikutus voinut levitä myös joihinkin Kakkois-Aasiassa puhuttuihin varieteetteihin ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi tutkittu lähemmin, ja niinpä tämä artikkeliväitöskirja pyrkii selvittämään, olisiko tällaisesta kehityksestä mahdollisesti havaittavissa joitain merkkejä osassa Kaakkois-Aasian varieteetteja. Tutkimuskohteiksi valittiin Intiassa, sekä Singaporessa, Hong Kongissa ja Filippiineillä puhutut englannin varieteetit. Koska kolme ensimmäistä maata ovat entisiä Britannian siirtomaita neljännen ollessa entinen Yhdysvaltojen siirtomaa, myös britti- ja amerikanenglannit lisättiin tutkimukseen vertailukohdiksi muille varieteeteille. Kyseiset Kaakkois-Aasian maat valittiin tutkimuskohteiksi koska niiden kahdenväliset suhteet Intiaan ovat olleet hyvin erilaisia kautta historian. Singaporessa on huomattava etninen intialainen vähemmistö, maa on ylläpitänyt läheisiä suhteita Intiaan aina kolonialismin ajoista saakka, ja se on näistä kolmesta Kaakkois-Aasian maasta maantieteellisesti lähimpänä Intiaa. Vaikka Hong Kong on Intian tavoin entinen Britannian siirtomaa, sillä ei ole merkittävää intialaista vähemmistöä, läheisiä historiallisia suhteita Intiaan, eivätkä nämä kaksi maata ole myöskään maantieteellisesti lähellä toisiaan. Filippiinit puolestaan ei ollut koskaan osa brittiläistä imperiumia, jonka vuoksi sen yhteydet Intiaan pysyivät heikkoina kolonialismin aikaan. Maan intialainen vähemmistö on myös ollut aina erittäin pieni ja lisäksi se on maantieteellisesti kauimpana Intiasta. Näiden seikkojen vuoksi tämän tutkimuksen hypoteesina on, että mikäli intianenglanti olisi ulottanut vaikutuksensa Kaakkois-Aasiaan, merkkejä tästä löytyisi todennäköisimmin singaporenenglannista ja mahdollisesti hongkonginenglannista, mutta ei filippiinienenglannista. Intianenglannin potentiaalista episentrumin roolia tarkastellaan tässä tutkimuksessa kolmen syntaktisen piirteen kautta, joiden on aikaisempien tutkimusten myötä osoitettu olevan paikallisia innovaatioita intianenglannissa, ja joita on todettu käytettävän myös joissain tässä tutkimuksessa tarkastelluissa Kaakkois-Aasian englanneissa. Tutkittaviksi piirteiksi valikoituivat lauseenloppuiset fokuspartikkelit also ja only, invariantti liitekysymys isn’t it, sekä tendenssi suorien objektien poisjättöön lauseista, ja jokaisen piirteen käyttöä tarkastellaan omassa artikkelissaan, jotka on kaikki liitetty osaksi tätä väitöskirjaa. Tutkimuksen pääasiallinen fokus on puhutussa kielessä, jossa syntaktisten innovaatioiden esiintyvyys on usein suurinta. Tutkimuksessa käytetty data tulee suurimmaksi osaksi International Corpus of English -korpusperheestä, joka tarjoaa vertailukelpoista dataa monista englannin varieteeteista, mutta joissain tapauksissa myös Freiburg-Brown Corpus of American English ja Santa Barbara Corpus of Spoken American English -korpuksia käytettiin tilanteissa, joissa vertailukelpoista ICE-dataa ei ollut saatavilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikkien kolmen syntaktisen innovaation esiintyvyys on suurinta intianenglannissa ja toiseksi korkeinta singaporenenglannissa, jota puolestaan seuraa, piirteestä riippuen, joko hongkongin- tai filippiinienenglanti. Varieteettien tärkeimpiä substraattikieliä tarkasteltaessa käy ilmi, että intianenglannin kohdalla substraativaikutus on todennäköisin selitys piirteiden esiintymiselle varieteetissa, mutta Kaakkois-Aasian varieteettien kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Singaporen- ja mahdollisesti hongkonginenglannin kohdalla intianenglannin vaikutus voisikin osaltaan tarjota kattavamman selityksen tutkimuksessa raportoiduille tuloksille, kun taas filippiininenenglannin kohdalla ei havaittu merkkejä intianenglannin vaikutuksesta. Tämän vuoksi voidaankin siis todeta, että tässä tutkimuksessa esitetyt tulokset osaltaan tukevat väitettä, että intianenglannin vaikutus olisi voinut levitä myös Kaakkois-Aasian englanteihin, erityisesti singaporenenglantiin. Selvittääkseen mistä nämä tulokset voisivat johtua, tämä tutkimus sisältää myös yksityiskohtaisen selvityksen Intian ja näiden kolmen Kakkois-Aasian maan historiallisista, kulttuurisista, kielellisistä ja sosiaalisista yhteyksistä; erityisen huomion kohteena ovat jokaisen maan intialaisten vähemmistöjen koot, äidinkielet, ammatilliset profiilit, sosiaaliset asemat sekä yhteydet Intiaan. Tämän selvityksen loppuhavaintona voidaan todeta, että mitä tiiviimmät yhteydet maalla on Intiaan, sitä lähempänä kolmen kielellisen piirteen käyttö on intianenglannin tarjoamaa mallia. Tämän vuoksi voidaankin sanoa, että on olemassa myös epäsuoraa sosiohistoriallista näyttöä siitä, että intianenglannin kielellinen vaikutus olisi levinnyt myös joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin. Neljäs ja viimeinen väitöskirjaan liitetty artikkeli hyödyntää näennäisaikametodia selvittääkseen kuinka vakiintunutta yhden piirteen, eli lauseenloppuisten also- ja onlyfokuspartikkelien käyttö on intian-, hongkongin- ja filippiinienenenglanneissa (singaporenenglantia ei voitu sisällyttää tähän artikkeliin ICE-korpuksesta puuttuvan metadatan vuoksi). Tutkimustulokset osoittavat, että piirre on vakiintuneempi intianenglannissa, jossa sitä käyttävät enimmäkseen miehet ja ikääntyneet henkilöt. Hongkongin- ja filippiinienenglanneissa kyseistä piirrettä puolestaan käyttävät enemmän naispuoliset ja nuoret, joka viittaa siihen, että piirrettä on alettu käyttää näissä kahdessa varieteetissa vasta hiljattain. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että tulokset ainakin lauseenloppuisten also- ja only-fokuspartikkelien osalta tukevat käsitystä siitä, että innovatiivisen piirteen käyttö on alkanut intianenglannissa muita aikaisemmin, ja se on siten voinut osaltaan vaikuttaa vastaavien piirteiden käyttöönottoon muissa Kaakkois-Aasian varieteeteissa. Kuten tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, on olemassa näyttöä siitä, että intianenglannin vaikutus on voinut yltää joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin. Tämä vaikutus näyttää olevan voimakkainta singaporenenglannissa, kun taas hongkonginenglannin kohdalla todistusaineistoa vaikutuksesta ei löytynyt, vaikkei intianenglannin vaikutusta pystyttykään kokonaan sulkemaan pois. Filippiinienenglannin kohdalla ei voitu havaita mitään merkkejä intianenglannin vaikutuksesta, ja siten lopulliset tutkimustulokset ovat yhteneväiset alkuperäisen tutkimushypoteesin kanssa. Asia is home to over 2,000 languages and while the majority of these are of local origin, there are also languages such as English that entered the linguistic landscape as a result of colonialism. After English was planted in numerous (often multilingual) communities around Asia, the language continued to evolve locally and developed various innovative features as a response to the communicative needs of its new users. Over the years, many of these Englishes have become nativized, that is, they have developed local feature profiles that are unique for each variety. Today, many of these New Englishes have the status of an official language in the countries where they developed, and they are often spoken as a second language by the majority of the population. One of the largest speaker populations of these New Englishes is located in India, where English is one of the official languages. Previous studies show that this local, nativized variety of English, Indian English (IndE), has already become prominent in the region to the extent that it is able to influence the development of other English varieties spoken in South Asia – in other words, it has become a linguistic epicentre. However, no research has been conducted to see whether this influence could have spread further, to the varieties spoken in Southeast Asia. This is the aim of the present study. The Asian varieties included in this article-based dissertation are the Englishes spoken in India, Singapore (SinE), Hong Kong (HKE) and the Philippines (PhiE). The first three countries are former British colonies while the fourth is a former American colony and therefore, British (BrE) and American (AmE) varieties are also included in the study for points of reference. The choice of the three Southeast Asian countries is based on their differing connections with India. Singapore is a country that has a sizeable Indian ethnic minority, it has maintained close connections with India since colonial times, and it is geographically closest to India when compared with the other two Southeast Asian countries examined here. While Hong Kong also shares India’s past as a former British colony, it lacks a significant Indian minority, strong historical connections, and geographical proximity with India. The Philippines in turn was never connected to India through the British colonial empire, the size of its Indian minority is negligible, and it is geographically furthest away from India. Because of these factors, the present study hypothesises that if there is any sign of IndE extending its epicentric influence to Southeast Asia, it would most likely be detected in SinE and possibly in HKE, but not in PhiE. The potential epicentric role of IndE in Southeast Asia is studied through the use of three syntactic features, all of which previous studies have shown to be local innovations in IndE and which have also been noted to exist in some of the Southeast Asian varieties included in this study. The features examined here include the use of clause-final also and only, the use of the invariant tag isn’t it and the tendency to omit direct objects, and each feature is examined in a separate article included in this article-based dissertation. The study focuses mainly on the use of these features in spoken language where syntactic innovations often occur most frequently. While the majority of the data comes from the International Corpus of English (ICE), a family of corpora that has comparable data on a large number of varieties of English, the Freiburg-Brown Corpus of American English and Santa Barbara Corpus of Spoken American English were also used in some occasions when comparable data were not available in ICE. The results of the study show that all three syntactic features are used most frequently in IndE, which for all three features is followed by SinE and, depending on the feature, by HKE or PhiE. An investigation into the major substrates of each variety shows that while for IndE the substrate effect is the most plausible explanation for the existence of the feature in the variety, for the three Southeast Asian varieties, the situation is more complex. Interestingly, for SinE and possibly HKE the influence of IndE is a factor that could help explain the results of the two varieties more comprehensively, whereas for PhiE, no indication of IndE’s influence could be detected. Therefore, the results of the study lend cautious support to the argument that IndE could have extended its influence on some Southeast Asian varieties, namely SinE. In order to explain what could have caused this, the study also presents a detailed investigation of the historical, cultural, economic, linguistic and social connections between India and the three Southeast Asian countries; special attention is payed to the Indian minorities in each country, including their numbers, L1s, occupational profiles, social standings, and their connections with India. Interestingly, the results of this investigation mirror the pattern that emerges from the corpus studies presented in the three articles: the closer the connections a Southeast Asian country has with India, the closer its use of the studied features are in relation to those of IndE. Therefore, there is socio-historical evidence that supports the hypothesis of IndE functioning as an emerging epicentre for some of the English varieties spoken in Southeast Asia. The fourth and final article included in this study uses the apparent-time method to examine how established one of the features, the use of clause-final also and only, is in IndE, HKE and PhiE (for this article, SinE had to be excluded due to the lack of metadata in the ICE-corpus). The results of this investigation indicate that the feature is more established in IndE, where it is used more by older and male speakers, whereas in HKE and PhiE the feature is used more by younger and female speakers, which in turn suggests that the feature has been taken up more recently in the two varieties. Therefore, it seems that, at least in the case of clause-final also and only, the use of the innovative feature in IndE predates those of HKE and PhiE and hence, the results lend support to the argument that IndE could have contributed to the growing use of the feature in some Southeast Asian varieties. As the results of the present study show, there is some evidence that supports the idea that IndE has extended its influence to some of the English varieties spoken in Southeast Asia. For the varieties included here, the evidence appears to be strongest for SinE, while for HKE the results seem inconclusive, though the possibility of IndE’s influence could not be excluded completely. For PhiE, there seems to be no indication of IndE’s influence and thus, the results align with the original hypothesis of this study. |
