| Popis: |
Tutkielmassani tarkastelen Suomessa toimineiden metsäteollisuusyritysten investointien ja kasvun kohdentumista eri yritysryhmien tasolla 1930-luvun lamassa ja lamaa seuranneella nousukaudella ennen toista maailmansotaa. Kiivas aikalaiskeskustelu valtionyhtiöiden koon, merkityksen ja kasvun suotavista rajoista, ulkomaisomisteisten suuryritysten muodostamasta uhasta vasta itsenäistyneen maan taloudelliselle itsenäisyydelle, sekä teollisuuteen ja yritysten investointeihin liittyvästä geopoliittisesta riskinottohalukkuudesta on relevanssinsa osalta kestänyt hyvin aikaa, eivätkä sen teemat ole tuntemattomia 80–100 vuotta myöhemminkään. Keskeisin käyttämäni lähdeaineisto kuvastaa kunkin yrityksen odotettua alkaneen kalenterivuoden tuotantoa, kattaen vuodet 1933–1941. Tämän ohella suuressa roolissa ovat metsäteollisuusyritysten keskusjärjestöjen vuosikertomusten tarjoamat markkinanäkymät ja tiedot relevanteista käynnissä olevista investointihankkeista vuodesta 1927 toiseen maailmansotaan asti. Suurta lamaa seuranneen vuosikymmenen kansainväliset markkinat olivat varsin vahvasti saturoituneet niin mekaanisen, kuin kemiallisenkin metsäteollisuuden tuotteiden osalta. Pohjoisamerikkalaisten tuottajien massiiviset yli-investoinnit paperi- ja selluloosateollisuuteen 1920-luvulla, sekä sisällissodasta toipuvan Neuvostoliiton paluu sahatavaran maailmanmarkkinoille ajoivat koko teollisuudenalat käymään todelliseen tuotantokapasiteettiinsa nähden vajaateholla suurimman osan sotaa edeltänyttä vuosikymmentä. Suomessa toimineen metsäteollisuuden investointisykli poikkesi kuitenkin kansainvälisestä myötäsyklisestä trendistä. Aikakauden yritykset ja erityisesti vientiteollisuus toimivat ympäristössä, joka on niin kansainvälisen kauppapolitiikan, kansallisen tason talouspolitiikan, kuin valuuttaolojenkin puolesta tämän päivän suomalaiselle melko tunnistamaton. Globalisaation ensimmäinen aalto päättyi ensimmäiseen maailmansotaan. Sitä seuranneet maailmansotien välisen ajan kansainväliset pyrkimykset palata vakaisiin valuuttaoloihin ja suitsia kaikkialle levinnyttä protektionismia enimmäkseen epäonnistuivat tai jäivät lyhytaikaisiksi. Toinen kansainvälinen kultakanta ei kestänyt vuosikymmentäkään. Kilpailunrajoitteista huonosti, jos aina lainkaan, verhottuine autarkiapyrkimyksineen tuli laajalti uusi normaali, johon kansainvälisen kaupan pienillä, vientivetoisilla toimijoilla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Kansainvälisesti hyvin saturoiduilla ja ennätyksellisen kartellisoituneilla markkinoilla toimittiin suurimmaksi osaksi Finnpapin ja Finncellin keskitettyjen myyntiyhdistysten kautta, sekä ETEC:in kaltaisten kansainvälisten kilpailunrajoitusten puitteissa, mutta se ei häivyttänyt kartelliin kuuluneiden oman toiminnan merkitystä yksittäisten yritysten ja yritysryhmien menestykselle ja kasvulle. Kaikki yritysryhmät eivät kartellien suojassa kyenneet kasvattamaan odotettua tuotantoaan yhtä paljon, ja omistajapohjan, sekä maantieteen mukaan jaoteltujen yritysryhmien välillä on melko selkeitä eroja. Suomen geopoliittisen riskin osalta haasteelliseen ympäristöön suhtauduttiin myös eri taustaisissa yrityksissä toisistaan hyvin poikkeavasti. Tavanomainen, yksityisomisteinen metsäteollisuusyhtiö oli vuodesta 1933 alkaneen nousukauden toteutuneen kehityksen perusteella jo melko haluton sietämään Neuvostoliiton investoinnilleen muodostamaa riskiä, Karjalan suurista metsävaroista huolimatta. Mielikuvia vain ja ainoastaan aluepoliittisella vetoavulla teollisia investointeja saaneista maakunnista idässä ja pohjoisessa voi kuitenkin tässä tutkimuksessa havaitun suurten yritysten tuotanto-odotusten muutoksen perusteella pitää ainakin 1930-luvun osalta liioiteltuina. Edes Pohjois-Suomessa julkisomisteiset yhtiöt eivät vastaa selvästä enemmistöstä alueelle syntynyttä kemiallisen metsäteollisuuden odotetun tuotannon lisäystä. In this Masters Thesis I analyze how the investments and growth of estimated production targeted among the groups of corporations of different background in the Finnish forest industry during the Great Depression and the bull market of 1930’s. Then urgent and relevant discussions about the acceptable scale and scope of the state owned enterprises, threat of the foreign major corporations to the newly gained independence in an economic sense, and the willingness of industrial investors to accept and take geopolitical risks remain relevant even eighty to one hunderd years later. The Finnish economic geography hasn’t changed a lot since the 1930’s. The most relevant source material for my research consists of the expected annual production quantities of each individual company, covering years from 1933 to 1941. These are supplemented by the annual reports of the Finnish forest industry sector’s central organizations from 1927 to the Second World War, which offer insights to the sector’s then valid market view, and ongoing industrial investment projects. The markets for both chemical and mechanical forest industry were heavily saturated during the late 1920’s, due to the massive over-investments of the pulp and paper producers of the North American continent, and the Soviet re-emergence to the global timber markets while recovering from the Russian civil war turmoil. This development drove the forest industry not to utilize it’s full production capacity for the most of the time between the Great Recession and Second world war. However, the Investment cycle of Finnish forest industry did not follow the international pattern of procycliness. Some other sectors of the Finnish economy did, though. Corporations and export industry of the time operated in an extremely protectionist international environment. The national level economic policy and the monetary conditions on the dying bed of the Second International Gold Standard may seem quite unrecognizable for contemporary observer, as well. First wave of globalization came to an end in 1914. Attempts to restore the pre war free trade and stable monetary system were brief and mostly failed. Second international gold standard lasted less than a decade. The restrictions of market competition with thinly, if at all, veiled autarchy drives became the new normal of the interwar era and especially 1930’s, in which the tiny actors of the international trade could not affect. Corporations of different background in ownership tolerated and took very varying degrees of geopolitical risk in their investments. Average chemical forest industry company of finnish ownership was already at the beginning of the bull market in 1933 quite reluctant to accept the risk potential of Soviet Union to its investments, despite the huge rare material reserves, namely timber, of Carelian forests. However, the mental visions of the industrialization of entire provinces of East and North through the political guidance seem to be exaggerated, at least for the 1930’s. Even in northern Finland the majority of the additional expected production in tons of pulp and paper isn’t connected to the state-owned enterprises. |
