| Popis: |
Tässä kasvatustieteiden pro gradu -tutkielmassa tarkastelen erilaisten virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksessa. Tutkielma muodostuu suomenkielisestä teemaan johdattelevasta ja tutkimusta reflektoivasta osasta sekä huhtikuussa 2020 ilmestyneestä englanninkielisestä vertaisarvoidusta artikkelistani Interactive, authentic, gameful e-learning concepts for the foreign language classroom. Toteutin laadullisen tutkimukseni hermeneuttisena toimintatutkimuksena, jossa oli konseptikehityksen osalta myös design-tutkimuksen piirteitä. Käytin aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Artikkeli on laajempaan tutkimusprojektiini liittyvä osajulkaisu, joka kuvaa tiiviissä muodossa kehittämiäni virtuaaliopetuskonsepteja ja niillä lukion ja yliopiston kielikeskuksen kielenopetuksessa tekemiäni opetusinterventioita. Kyse oli esimerkiksi saksan kielen suullisen viestinnän opettelusta äänisovelluksilla ja videokonfe-renssiopetuksena, pelillistetystä ongelmanratkaisuseikkailusta kohdekulttuurissa tai suositun informaalin tietokonepelin käytöstä kielenoppimisessa. Kehitettyjen konseptien kuvauksen ohella keskeisessä asemassa oli niiden toimivuuden arviointi. Se perustui opettaja—tutkijan havaintojen ja toteutettujen interventioiden opiskelijapalautteen analyysiin. Eri aineistoista esiin nousseiden näkökulmien välisestä dialogista syntyi reflektioprosessien kautta vähitellen laaja-alainen ymmärrys konseptien vaikutuksesta oppimistilanteeseen. Tutkielma esittelee interventioiden sisällön, aineistojen analyysin ja reflektion keskeisimpiä tuloksia. Niiden perusteella kehitettyjä konsepteja voidaan pitää uudenlaisina, relevantteina, autenttista viestintää mahdollistavina lähestymistapoina, joita voitaisiin edelleen jatkokehittää. Niillä voidaan toteuttaa moderneihin didaktisiin suuntauksiin perustuvaa opetusta, joka on vuorovaikutteista ja hyödyntää mielekkäästi myös pelillisyyden mahdollisuuksia. Jo otsikkotasolla mainittujen autenttisuuden, interaktiivisuuden ja pelillisyyden ohella muita konsepteissa huomioituja elementtejä ovat multimodaalisuus, kollaboratiivisuus, holistisuus, kokemuksellisuus, toiminnallisuus, oppija-autonomia ja toimijuuden vahvistaminen. Interventioiden aineistoja analysoidessani havaitsin, että digitaaliset konseptit innostivat erityisesti tietokonepelaamista vapaa-ajallaan harrastavia tai kielitaitonsa monipuolista haastamista kaipaavia suorittajia. Pelillistetty ja toiminnallinen virtuaaliseikkailukonsepti voimautti myös luokan normitilanteissa usein alakynteen jääviä heikompia kielenoppijoita. Tutkimukseni tulosten valossa yksi ainoa lähestymistapa näyttää harvoin puhuttelevan kaikkia opiskelijoita tai sopivan kaikkien kognitiiviseen tyyliin. Siksi opetuksessa on tärkeää käyttää monipuolisia lähestymistapoja. |
