| Popis: |
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän absorptio- eli omaksumiskyvykkyyttä. Absorptiokyvykkyydellä tarkoitetaan organisaation kykyä omaksua uutta tietoa. Absorptiokyvykkyys on muotoutunut viimeisten vuosikymmenten aikana laajaksi organisaation oppimisen ja innovaatioiden tutkimuksen teoreettiseksi jäsennykseksi. Absorptiokyvykkyyden tutkimus tähtää organisaatioiden kehittämisen ja innovaatioiden synnyn ymmärtämiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaista omaksumiskyvykkyys on Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnissä olevan tiedolla johtamisen hankkeen aikana. Tutkimus on empiirinen haastattelututkimus. Tutkimuksen empiirisenä kontekstina on seurakuntayhtymässä käynnissä ollut tiedolla johtamisen hanke. Hanke itsessään ilmentää uutta tietoa, mutta tutkimuksessa selvitetään laajemmin muunkin uuden tiedon omaksumiskyvykkyyttä. Haastateltavat ovat Tampereen seurakunnan viranhaltijoista rakentuvan johtoryhmän jäseniä. Tutkimuksessa käytetyn absorptiokyvykkyyden jäsennyksen mukaan omaksumiskyvykkyys rakentuu sekä potentiaalisesta että realisoituneesta absorptiokyvykkyydestä. Potentiaalinen omaksumiskyvykkyys muodostuu uuden tiedon hankkimisesta ja omaksumisesta. Realisoituneella omaksumiskyvykkyydellä tarkoitetaan tiedon muuntamista ja hyödyntämistä. Absorptiokyvykkyyttä voidaan organisaation toimintojen näkökulmasta jäsentää yhdistelemiskyvykkyyksien kautta. Yhdistelemiskyvykkyys merkitsee uuden tiedon nivomista jo aiemmin olemassa olevaan tietoon. Yhdistelemiskyvykkyyttä on aikaisemman tutkimuksen perusteella kolmitasoista: systeemistä, koordinaatio- ja sosialisaatiokyvykkyyttä. Systeeminen kyvykkyys kytkeytyy johtamiseen, prosesseihin ja päätöksentekoon. Koordinaatiokyvykkyys liittyy muun muassa poikittaistoiminnallisiin rajapintoihin, työkiertoon ja koulutukseen. Sosialisaatiokyvykkyys on organisaation tuottamaa jaettua ajattelua ja identiteettiä. Tutkimukseni keskeisin havainto on omaksumiskyvykkyyksien relationaalisuus. Uuden tiedon omaksumiselle merkittävintä näyttää olevan sosialisaatiokyvykkyys, jonka varaan systeeminen kyvykkyys rakentuu. Tutkimuksen perusteella jaettuun ajatteluun liittyy teologiseen ajatteluun pohjautuva epäluuloisuus muuta kuin teologista tietoa kohtaan. Systeemisen kyvykkyyden osalta johtamisen rooli tunnistetaan tärkeäksi uuden tiedon omaksumisessa, mutta niin johtamisen, päätöksenteon kuin prosessienkin osalta omaksumiskyvykkyys vaikuttavat tutkimuksen perusteella heikoilta. Koordinatiivisen kyvykkyyden rooli uuden tiedon omaksumisessa korostuu vasta, kun sosialisaatiokyvykkyys ja sen varaan rakentuva systeeminen kyvykkyys ovat toimivia. |
