| Popis: |
Akillesjännerepeämät ovat yleistyneet viimeisinä vuosikymmeninä ja uusia akuutteja repeämiä on arvioitu Suomessa olevan nykyisin 22/ 100 000 henkilövuotta. Jo kertaalleen revenneen jänteen uudelleen repeämistä tapahtuu 2–8 %:lla potilaista. Uudelleenrepeämien yleisesti suositeltu hoito on leikkaus, koska kertaalleen arpeutuneen jänteen paranemiskyvyn ajatellaan olevan erittäin heikko. Vaikeimmin hoidettavia uudelleenrepeämistä ovat monisairaat potilaat, joita leikkausriskien vuoksi ei voida leikata, sekä ensimmäisessä leikkauksessa vaikean infektion saaneet. Fluorokinolonien käyttöön liittyy akillesjännerepeämiä ilman traumaa, ja näiden repeämien hoitotulokset ovat pääsääntöisesti olleet huonoja. Kroonistuneiden- tai viivästyneesti diagnosoitujen repeämien hoidosta tiedetään erittäin vähän. Tutkimustuloksia on lähinnä eri leikkaustekniikoiden toimivuudesta. Myös kroonistuneiden repeämien hoidoksi suositellaan leikkaushoitoa, ellei potilaalla ole ehdottomia vasta-aiheita. Tämän tutkimuksen tarkoituksen oli kartoittaa, kuinka paljon kroonistuneita akillesjännerepeämiä ja akillesjänteen uudelleenrepeämiä TAYS:ssa esiintyy, kuinka ne on hoidettu ja minkälaisin hoitotuloksin. Tutkimusaineistona olivat kaikki TAYS:ssa vuosina 2008–2014 hoidetut akillesjännerepeämät. Potilastiedot kerättiin potilaskertomusjärjestelmästä. Kroonisena repeämänä pidettiin yli 8 vuorokautta vammasta diagnosoitua repeämää. Uudelleenrepeämäksi tulkittiin repeämät, joissa oli aiemmin ollut jänteen totaalirepeämä. Kroonistuneita repeämiä hoidettiin 69 potilaalla. Fluorokinolonien käyttö liittyi kroonistuneisiin repeämiin seitsemällä potilaalla, joista kolmella oli katkenneet molemmat akllesjänteet. Kroonisista repeämistä 49 hoidettiin konservatiivisesti ja 20 operatiivisesti. Konservatiivinen hoito ei tuottanut tyydyttävää vastetta kuudella potilaista. Uudelleenrepeämiä hoidettiin 35 potilaalla. 58 % uudelleenrepeämistä tapahtui ensimmäisen 12 viikon aikana ensirepeämästä. Yli puolet uudelleenrepeämistä oli syntynyt pienen vammaenergian tapaturmassa. Uudelleenrepeämistä 25 hoidettiin operatiivisesti ja 10 konservatiivisesti. Kahdella konservatiivisesti hoidetulla hoitovaste ei ollut tyydyttävä, vaan heidät jouduttiin myöhemmin leikkaamaan. Hoitotulokset olivat muilla hyvät. Vakavimmat komplikaatiot olivat syvät haavainfektiot, konservatiivisen hoidon epäonnistuminen ja osittainen uudelleenrepeämä hoidon aikana. Kroonisen repeämän ja uudelleenrepeämän hoito on perinteisesti ollut operatiivinen. Tarkastelumme osoittaa kuitenkin että iso osa kroonisista repeämistä ja uudelleenrepeämistä tapahtuu potilaille, joille operatiivinen hoito on kontraindisoitu alaraajan huonon verenkierron tai muiden sairauksien vuoksi. Kroonisia repeämiä ja uudelleenrepeämiä olikin hoidettu konservatiivisesti suurempi osuus kuin ennen tutkimusta uskottiin ja hoito tuotti useimmille potilaille hyvän hoitotuloksen. |
