| Popis: |
Parkinsonin tauti on neurodegeneratiivinen sairaus, joka on tunnettu erityisesti sen motorisista ydinoireista, kuten lepovapinasta ja liikkeiden hidastumisesta. Sairauteen liittyy kuitenkin myös erilaisia puheen ja äänen oireita, joita kutsutaan hypokineettiseksi dysartriaksi. Hypokineettinen dysartria heikentää taudin edetessä suurimmassa osassa tapauksia myös potilaiden puheen ymmärrettävyyttä. Kommunikoinnin ongelmien on puolestaan havaittu heikentävän merkittävästi potilaiden elämänlaatua. Puheterapiasta on todettu olevan apua potilaiden puhe- ja ääniongelmiin, ja erityisesti LSVT®-kuntoutuksen (Lee Silverman Voice Treatment) vaikutuksia on tutkittu. Sitä suositellaan Parkinson-potilaiden puheterapeuttiseksi kuntoutusmuodoksi myös kansallisessa Käypä hoito -suosituksessa. Tämä monitapaustutkimus kuvaa ryhmämuotoisen LSVT-kuntoutuksen myötä tapahtuvia muutoksia neljän Parkinson-potilaan (TH1-TH4) puheen ymmärrettävyydessä. Tutkittavista kaikki olivat 48–71 -vuotiaita naisia, ja he osallistuivat kahdeksan tapaamiskerran mittaiselle ryhmämuotoiselle LSVT-kuntoutusjaksolle. Puheen ymmärrettävyyttä mitattiin kolmella eri mittarilla: vokaaliartikulaatioindeksillä (VAI), kuulonvaraisella arviolla ja itsearviolla. Vokaaliartikulaatioindeksi laskettiin ennen ja jälkeen kuntoutusjaksoa potilailta äänitetyistä spontaanipuhenäytteistä. Samoista puhenäytteistä arvionsa teki kuulonvaraisesti myös kahdesta puheterapeutista koostunut kuulijaraati. Itsearviot kerättiin tutkimushenkilöiden alku- ja loppuhaastattelulomakkeista. Puheen ymmärrettävyydessä tapahtuvien mahdollisten muutosten lisäksi tarkasteltiin sitä, eroavatko näiden mittarien antamat tulokset toisistaan. Tulosten mukaan muutokset puheen ymmärrettävyydessä ryhmämuotoisen LSVT-kuntoutuksen myötä olivat yksilöllisiä ja mittarikohtaisia. Verrattaessa potilaita toisiinsa huomattiin erilaisia arvioita puheen ymmärrettävyydessä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista, samoin eri mittarit antoivat erilaisia tuloksia jopa samalle henkilölle. VAI:lla mitattuna puheen ymmärrettävyys keskimäärin hieman laski, samoin kuulonvaraisesti arvioituna. Subjektiivisen arvion mukaan puheen ymmärrettävyys puolestaan hieman nousi. Tämä nousu oli selkeämpää kuin kahdessa muussa mittarissa tapahtunut, hyvin hienoinen, lasku. Yleisesti ottaen tapahtuneet muutokset olivat kuitenkin pieniä. Lisäksi mahdollisia muutoksia puheen ymmärrettävyydessä tarkasteltiin muutoksen suunnan mukaan, eli nousuina, laskuina tai muuttumattomina tilanteina. Kun tuloksia tarkasteltiin tutkimushenkilöittäin, saatiin näin näkyviin neljä erilaista kuntoutusprofiilia (A, B, C ja D). Kun tuloksia taas tarkasteltiin mittareittain, saatiin yhteenvetona kunkin mittarin yleisin muutossuunta. Muutossuuntien koodaaminen numeroin tuki viitteitä siitä, että subjektiivisesti tunnistettiin useimmiten puheen ymmärrettävyyden positiivinen nousu, kun taas VAI tunnisti useimmin puheen ymmärrettävyyden laskun. Kuulonvaraisesti ei puolestaan useimmiten havaittu minkäänlaista muutosta. Kaiken kaikkiaan tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia kuntoutuksen yksilöllisistä vaikutuksista. Kuntoutuksen myötä tapahtuvat muutokset puheen ymmärrettävyydessä voivat olla riippuvaisia niin toteutuneesta kuntoutuksesta, käytetystä arviointikeinosta ja arvion toteuttajasta, kuin tutkittavan lukemattomista psykologisista, fyysisistä ja sosiaalisista taustatekijöistä. Eri mittarien hyvin erilaiset tulokset antavat viitteitä myös siitä, että puheen ymmärrettävyyden tutkimiseen ei ole vielä löydetty yhtä ylivoimaista arviointikeinoa. Tämän perusteella jokaisen Parkinson-potilaan puheen ymmärrettävyyttä olisi kannattavaa arvioida yksilöllisesti useampaa mittaria käyttäen. Näin varmistetaan mahdollisimman todenmukainen kuva potilaan tilanteesta ja parhaan mahdollisen kuntoutuksen suunnittelu. |
