| Popis: |
The health benefits of physical activity (PA) are indisputable, but physical inactivity remains a global public health concern. There is a need to design cities that support active transportation because the built environment (BE) is a possible major contributor to physical inactivity. The present study aimed to examine the BE as a determinant of PA with a specific focus on longitudinal associations, residential relocation, and producing policy-relevant knowledge of land use and transportation policies, and urban form and transportation modal share development. First, previous longitudinal studies were reviewed using the narrative synthesis analysis method. Second, population-based prospective Northern Finland Birth Cohort 1966 data were used to assess the longitudinal associations between residential relocation and changes in regular walking and cycling behavior. Finally, a longitudinal mixed methods approach focused on the interconnection between qualitative document analysis of local land use and transportation policies and quantitative analysis of urban form development and its association with transportation modal share development. Increases in urban form density, mixed land use, and access networks (DMA) were associated with increased walking and cycling and decreased car use. Residential relocation trajectories were mostly stable. Relocation focused more often to less dense and diverse neighborhoods, but relocating to the most urban neighborhoods increased the odds of starting both regular cycling and walking, as compared to the opposite relocation trajectory. In the city of Oulu, urban form did not develop entirely according to related policies, and goals to increase active transportation modal share were not achieved, possibly due to an inadequate functional mix outside the city center, increased urban sprawl, and building more capacity for cars. Changing how community structures are developed seems a promising strategy for increasing population PA by inducing demand for active modes of transportation. Designing dense, compact, and diverse neighborhoods and greater investments in active transportation infrastructure require strong political leadership and appear as important factors in adopting an active lifestyle that could reduce the global disease burden caused by physical inactivity. Tiivistelmä Näyttö fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista on kiistaton. Tästä huolimatta fyysinen inaktiivisuus on maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma. Rakennettu ympäristö on keskeinen väestön liikkumattomuutta selittävä tekijä, joten aktiivisten kulkutapojen, kuten kävelyn ja pyöräilyn, edistäminen kaupunkisuunnittelussa tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin asuinympäristön muutosten yhteyttä liikkumisen muutoksiin ja toimintapoliittisten tekijöiden yhteyttä kuntalaisten kulkutapavalintoihin pitkällä aikavälillä Oulussa. Tutkimuksen systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa seulottiin aiemmat pitkittäistutkimukset, ja tulokset analysoitiin käyttäen narratiivisen synteesin metodia. Asuinympäristön muutosten yhteyttä säännöllisen kävelyn ja pyöräilyn muutoksiin tutkittiin hyödyntäen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineistoa. Maankäytön ja liikenteen toimintapolitiikan kehitystä ja sen yhteyttä yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kulkutapaosuuksien kehitykseen analysoitiin sekamenetelmin. Yhdyskuntarakenteen tiiviyden, toimintojen sekoittumisen ja katuverkoston risteystiheyden lisääntyminen olivat yhteydessä lisääntyneeseen kävelyyn ja pyöräilyyn ja autoilun vähenemiseen. Suurin osa tutkittavista asui samankaltaisessa ympäristössä koko seuranta-ajan. Tutkittavat olivat muuttaneet useammin harvemmin asuttuun, toiminnoiltaan yksipuolisempaan ympäristöön. Muuttaminen hyvin urbaaniin ympäristöön oli yhteydessä todennäköisempään säännöllisen kävelyn ja pyöräilyn aloittamiseen. Yhdyskuntarakenne ei kehittynyt Oulussa täysin toimintapolitiikan mukaisesti eikä tavoite aktiivisen liikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattamiseksi täyttynyt. Tämä saattoi olla seurausta liian vähäisestä toimintojen sekoittumisesta keskustan ulkopuolella, kaupunkirakenteen hajautumisesta ja autoilun olosuhteiden kehittämisestä. Tutkimuksen tulosten perusteella yhdyskuntarakenteen kehittäminen aktiivisia kulkutapoja suosivaksi vaikuttaa lupaavalta strategialta väestön fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tiiviiden ja toiminnoiltaan sekoittuneiden asuinalueiden kehittäminen ja investoinnit aktiivisen liikenteen infrastruktuuriin voivat olla merkittäviä keinoja väestön liikkumattomuuden ja siitä aiheutuvien terveysongelmien ehkäisyyn maailmanlaajuisesti. Nämä toimenpiteet vaativat kuitenkin kuntatason päättäjiltä vahvaa poliittista johtajuutta. |
