| Popis: |
Child sexual abuse is a relatively well-researched subject; there exists plenty of research on, for example, the effects of child sexual abuse. However, less research exists on how the experienced child sexual abuse is spoken about, and how it is disclosed. Masculinity in a Finnish cultural context can be seen as rather rigid, so it might also work as an inhibitory factor in disclosing, which is why it is important to hear the narratives of disclosure and abuse from male survivors. The significance of the cultural context and gender, of both the victim and the perpetrator, is also of great importance; girls and women are more easily seen as passive victims. In this research, the disclosure of child sexual abuse by male survivors and the different barriers for disclosure are explored through one male survivors’ story. The participant in this research has gone through a tremendous journey into their own traumatic experience alone and with the help of mental health professionals and by turning to other assisting services. The point of view of this research stems from postmodern feminist tradition in which the main concepts, such as hegemonic masculinity, are focused on. By using a narrative analysis method, the surrounding hegemonic masculinity was found to be connected with non-disclosure or the avoidance of disclosing. Also, shame appears to be an inhibitory factor for disclosing child sexual abuse. Another factor is the family environment: a challenging, violent, and complex family system may inhibit or delay disclosing. If child sexual abuse is enshrouded in taboo in a cultural level, it can effect the disclosures by survivors if they are silenced or dismissed. In this research, through the story of one survivor the difficulty and the processual nature of disclosing were found.”Hylkäsin sen pienen pojan… mun piti hylätä selviytyäkseni” : lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö miesselviytyjän kertomana. Tiivistelmä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on perusteellisesti tutkittu ilmiö; tutkimusta esimerkiksi hyväksikäytön vaikutuksista on runsaasti. Vähemmän tutkimusta on kuitenkin siitä millä tavoin koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä kerrotaan ja millä tavoin se on paljastunut. Suomalaisessa kulttuurissa esiintyvä suhteellisen suppea maskuliinisuuskäsitys voidaan nähdä eräänä hyväksikäytön paljastamista estävänä tekijänä, joten on mielekästä tarkastella miesselviytyjien kertomuksia heidän kokemasta hyväksikäytöstä sekä sen paljastamisesta. Tämän lisäksi kulttuurisen kontekstin ja sekä uhrin että tekijän sukupuolen merkitys korostuu; naiset ja tytöt voidaan asettaa herkemmin passiivisen uhrin asemaan, kuin miehet tai pojat. Tässä tutkimuksessa on selvitetty yhden henkilön kertomuksen kautta lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomista, sekä kertomiseen liittyviä suurimpia esteitä. Tutkimuksen osallistuja on käynyt läpi valtavan matkan omaan traumaattiseen kokemukseen, osittain mielenterveyden ammattilaisten ja muiden auttavien tahojen kanssa, ja osittain yksin. Tutkimuksen näkökulma on ammennettu postmodernista feministisestä perinteestä, jonka avulla erityisesti pääkäsitteet, kuten hegemoninen maskuliinisuus, nousevat keskiöön. Narratiivista aineiston analyysia käyttäen kävi ilmi, että erityisesti hegemoninen maskuliinisuus on yhteydessä koetusta hyväksikäytöstä kertomisen viivyttelyyn tai sen välttämiseen. Tämän lisäksi häpeä näyttäytyy kertomisen estävänä tekijänä. Myös perheympäristö näyttää vaikuttavan hyväksikäytöstä puhumiseen: haastava, väkivaltainen ja kompleksinen perhesysteemi voi estää tai hidastaa hyväksikäytöstä kertomista. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön verhoutuminen tabuun myös kulttuurisella tasolla voi vaikuttaa hyväksikäytön kokemuksen käsittelyyn, mikäli aiheesta ei haluta puhua, tai selviytyjä vaiennetaan. Tässä tutkimuksessa yhden osallistujan tarinan kautta hyväksikäytöstä kertomisen vaikeus ja prosessimaisuus kävivät ilmi. |
