| Popis: |
In this thesis I analyze video games as a narrative medium by focusing on the 2017 video game NieR: Automata by director Yoko Taro and development team PlatinumGames. The main argument of the thesis is that for video games should utilize narrative elements that are unique to video games, such as player interaction. Since video game studies is a relatively new field, it does not have an established theoretical framework similar to traditional media such as literature. Therefore, I present and critique historically relevant approaches related to game narratives like narratology and ludology. Ultimately, I will use neither approach since narratology ignores what differentiates video games from traditional media whereas the ludologists’ viewpoint of games not being stories fundamentally goes against the premise of my argument. I will conduct the majority of the analysis by discussing the main story of NieR: Automata from the beginning to the end while highlighting and elaborating on events that provide narrative agency, which I define as moments of gameplay with narrative significance. In addition, I will analyze these events from the perspective of genre to highlight how the video game elements enhance the rhetoric of the story. Throughout the thirty-hour story of NieR: Automata, the player experiences narrative agency by numerous methods. I will argue that the repetition of in-game events without noticeable differences besides character change provides meaningful insight into how the characters are treated without specifically stating it. In addition, while NieR: Automata has few instances of traditional agency, which is characterized as providing the player with the freedom to do meaningful actions, the player can achieve similar feelings of meaningful interaction while telling a scripted narrative with little player influence. Finally, the final ending of NieR: Automata utilizes the game medium in a unique way as the player may sacrifice all their save data to assist other players complete the game. Other media are incapable of implementing similar narrative tools and highlights the influence of narrative agency as the player is willing to forfeit their invested time and saved progress for a narrative statement.Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa analysoin videopelejä narratiivisena mediana käsittelemällä vuonna 2017 julkaistua videopeliä NieR: Automata, jonka on ohjannut Yoko Taro ja kehittänyt pelistudio PlatinumGames. Keskeinen argumenttini on, että videopelien pitäisi hyödyntää niille ominaisia narratiivisia elementtejä, kuten pelaajan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Videopelitutkimuksen ollessa suhteellisen uusi tutkimusala, sille ei ole luotuna samanlaista teoreettista taustaa kuin perinteisen median, kuten kirjallisuuden, tutkimukselle. Tämän vuoksi tuon esiin sekä kritisoin historiallisesti merkittäviä lähestymistapoja pelien narratiivien tutkimuksessa, joita ovat esimerkiksi narratologia ja ludologia. En kuitenkaan käytä kumpaakaan lähestymistapaa analyysissani, sillä narratologia jättää huomiotta sen, mikä erottaa videopelit mediana perinteisistä medioista. Ludologian näkökulman mukaan pelit puolestaan eivät ole tarinoita, mikä on perustavanlaatuisesti vastakkainen näkökulma suhteessa tässä tutkielmassa esittämääni argumenttiin. Toteutan suuren osan analyysista keskittymällä NieR:Automatan päätarinaan korostaen ja tarkentaen tapahtumia, jotka tuottavat narratiivista toimijuutta, jonka määrittelen pelissä pelattuna toimintana, jolla on oleellinen merkitys narratiivin kannalta. Analysoin näitä tapahtumia lisäksi genren näkökulmasta korostaakseni sitä, miten videopelien ominaiset elementit tehostavat tarinan retoriikkaa. NieR: Automatan kolmekymmentätuntisen tarinan aikana pelaaja kokee narratiivista toimijuutta monien menetelmien myötä. Väitän, että pelissä toistuvat osuudet, joiden ainoa huomattava ero on pelattavan hahmon vaihtuminen, tarjoavat merkittävän näkökulman hahmojen kuvaamiseen ilman suoraa kuvailua. Vaikka NieR: Automatassa on vain harvoja perinteistä toimijuutta vaativia tilanteita, joille on tyypillistä tarjota pelaajalle vapaus valita narratiivin kannalta merkityksellinen toiminta, pelaaja voi saavuttaa tunteen merkityksellisestä vuorovaikutuksesta samalla kun peli kertoo käsikirjoitetun tarinan, johon pelaajalla on todellisuudessa vähän vaikutusta. Vielä lopuksi, NieR: Automatan lopetus hyödyntää pelimediaa uniikilla tavalla, sillä pelaaja voi uhrata kaiken tallennetun datansa auttaakseen muita pelaajia läpäisemään pelin. Muut mediat eivät ole kykeneviä käyttämään samanlaisia narratiivisia työkaluja, minkä lisäksi lopetus korostaa narratiivisen toimijuuden vaikutusta, jos pelaaja on halukas luopumaan pelaamiseen käyttämästään ajasta ja tallennetusta etenemisestä luodakseen syvemmän merkityksen tarinalle, vaikka se ei hyödytä häntä pelaajana. |
