| Popis: |
The project Postmemory of Family Separation: An Intergenerational Perspective (Academy of Finland, 2019–2023) has gathered information about the mental health of Ingrian descendants whose family history include forced migration, ethnic persecution, and family separation. This research report presents the results of the survey. The data was collected through a mail and online survey in Finland in 2021. Two archival sources were used to reach the target group: the Ingrian refugee congregation’s list of children born in 1919–1950 and the list of Soviet citizens in Finland in 1955. The address information was obtained from the population register for those descendants who were over 15 years old and had a permanent address in Finland at the time. The invitation to participate in the research was sent to 1227 descendants, i.e., children and grandchildren of Ingrians who had experienced forced migration in the first half of the 20th century. The survey response rate was 52. The survey data consists of 650 respondents, of which 282 are children (i.e., second generation) and 368 grandchildren (i.e., third generation) of displaced Ingrians. All second-generation participants are children of Ingrians who were transferred from the Soviet Union to Finland during the Second World War. Their average age was 65 years. Of the third-generation respondents, 209 are grandchildren of these forcibly displaced Ingrians (average age 38 years). In addition, 159 of the third-generation participants are descendants of Ingrian refugees who came to Finland during the First World War (average age 66 years). Traumatic experiences related to war and persecution were common in the respondents’ family history and were reported especially among the second-generation respondents. More than half of the respondents (58%) felt that their parents had been open about their Ingrian background. The descendants’ experience that the parents had kept quiet or concealed things related to their Ingrian background was, however, common. Almost half of the second-generation respondents (45%) felt that their parents had avoided talking about their Ingrian background. Regarding mental health, the study looked at the general quality of life, loneliness, sense of coherence, and psychological strain. The results show that mental health is generally lowest among the youngest respondents, who are under the age of 40. Tiivistelmä Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen -tutkimushankkeessa (Suomen Akatemia, 2019–2023) on kerätty tietoa pakkomuuttoja, etnistä vainoa ja perheen hajaantumista kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvoinnista Suomessa tänä päivänä. Tässä tutkimusraportissa esitellään kyselytutkimuksen perustuloksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin posti- ja verkkokyselynä kesällä 2021. Tutkittavien tavoittamiseksi hyödynnettiin kahta arkistolähdettä: Inkerin pakolaisseurakunnan vuonna 1919–1950 syntyneiden lasten luetteloa ja Neuvostoliiton kansalaiset Suomessa vuonna 1955 -luetteloa. Tutkimuksen perusjoukko koostuu näistä luetteloista poimittujen inkeriläisten yli 15-vuotiaista jälkeläisistä, joilla oli poiminta-ajankohtana vakinainen osoite Suomessa. Heidän osoitetietonsa saatiin väestörekisteristä. Kyselykutsu lähetettiin 1227 inkeriläisen jälkeläiselle eli pakkomuuttoja 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten lapsille ja lapsenlapsille. Kyselyn vastausprosentti oli 52. Tutkimukseen osallistui 650 henkilöä, joista 282 on pakkomuuttoja kokeneiden inkeriläisten lapsia (toinen sukupolvi) ja 368 lapsenlapsia (kolmas sukupolvi). Toisen sukupolven vastaajista kaikki kuuluvat siirtoväkenä toisen maailmansodan aikana Suomeen tulleiden inkeriläisten jälkeläisiin. Heidän keski-ikänsä oli keruuajankohtana 65 vuotta. Kolmannen sukupolven vastaajista 159 on ensimmäisen maailmansodan aikoihin Suomeen tulleiden Inkerin pakolaisten jälkeläisiä (keski-ikä 66 vuotta) ja 209 siirtoväkenä tulleiden lapsenlapsia (keski-ikä 38 vuotta). Sotaan ja vainoon liittyvät traumaattiset kokemukset olivat vastaajien perhehistoriassa yleisiä ja niistä raportoitiin erityisesti toisessa sukupolvessa. Yli puolet vastaajista (58 %) koki vanhempiensa olleen avoimia inkeriläistaustastaan. Jälkeläisten kokemus siitä, että vanhemmat olivat vaienneet tai salanneet inkeriläistaustaansa liittyviä asioita, oli kuitenkin yleinen. Toisen sukupolven vastaajista lähes joka toinen (45 %) koki vanhempiensa vältelleen inkeriläistaustastaan puhumista. Mielen hyvinvoinnin osalta tutkimuksessa tarkasteltiin yleistä elämänlaatua, yksinäisyyden kokemusta, koherenssin tunnetta ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Tulokset osoittavat mielen hyvinvoinnin olevan yleisesti heikointa nuorimpien, alle 40-vuotiaiden vastaajien keskuudessa. |
