| Popis: |
Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia keinoja luokanopettajalla on tukea alkuopetusikäisen ADHD-oireisen oppilaan oppijaminäkäsityksen myönteistä kehittymistä. Lapsen minäkäsitys on koulutulokkaana hyvin riippuvaista siitä, millaisen kuvan ympäristö hänestä luo. Lapsen myönteisen oppijaminäkäsityksen tukeminen lähtee siis siitä, että aikuinen ymmärtää oman toimintansa vaikutuksen. Kuten jokaisen ihmisen minäkäsitys, myös ADHD-oireisen lapsen minäkäsitys tarvitsee tuekseen onnistumisen kokemuksia ja myönteisiä sosiaalisia kokemuksia, joten näihin huomion kiinnittäminen on erityisen tärkeää etenkin ADHD-oireisten oppilaiden kanssa, sillä ADHD voi vaikeuttaa näiden kokemusten syntymistä. Opettaja voi edesauttaa ja tukea näiden kokemusten saamista. Tutkielma pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin, joista käy ilmi, miten ADHD voi mahdollisesti olla riskitekijä oppijaminäkäsityksen muodostumiselle, mikäli ympäröivät aikuiset, kuten opettajat, eivät kiinnitä huomiotaan omaan toimintaansa, kuten ennakkoluuloihinsa ja oletuksiinsa lapsen osaamisesta. Suureen rooliin nousevat sosioemotionaalisten taitojen tukemisen merkitys sekä lapsen yksilöllisyyden huomioiminen. ADHD-oireinen lapsi on aiemman tutkimuksen mukaisesti usein altis ennakkoluuloille ja siksi erilaiselle leimaamiselle, jolloin lapsen henkilökohtainen kohtaaminen unohtuvat. Jokainen lapsi tarvitsee sellaisen ympäristön, jossa virheet eivät leimaa häntä, ja jossa häntä autetaan omien vahvuuksien avulla pääsemään yli heikkouksista. Tutkielma painottaa näkemystä, jonka mukaan ADHD-oireiselle lapselle on hyödyllistä, että hän saa paljon ulkopuolista tukea oman onnistumisensa huomaamiseen. Juuri onnistumisiin keskittyminen ja niiden korostuminen nousee merkittäväksi, sillä ADHD-oireinen oppilas saa herkästi kuulla vain virheistään ja kehitettävistä taidoistaan. Lisäksi palautteen korjaavuuden merkitys on tärkeää, jotta lapsi saa välineitä ja ymmärryksen sille, kuinka hän voi kehittyä ja parantaa taitojaan ja osaamistaan, mikä ruokkii oppijaminäkäsitystä myönteisemmin kuin se, että hän kokee olevansa jatkuvasti vain riittämätön.The classroom teacher’s possibilities to support the learner self-concept of a primary school-aged student with ADHD symptoms. Abstract. The purpose of this bachelor’s thesis is to find out how the class teacher can support the positive development of the learner self-concept of a student with ADHD symptoms in elementary school. A child’s self-concept as a school entrant is very much dependent on what kind of image the environment creates of him. Supporting a child’s positive self-concept as a learner starts how the adult understand the impact of her own actions. Like every person’s self-concept, the self-concept of a child with ADHD needs experiences of success and positive social experiences for support, so paying attention to these is particularly important, especially with students with ADHD because ADHD can make it difficult for these experiences to arise. Teacher can help and support gaining these experiences. The thesis is based on previous studies which show how ADHD can potentially be a risk for the formation of the self-concept if the surrounding adults, such as teachers, don’t pay attention to their own actions, such as their prejudices and assumptions about the child’s abilities. The importance of supporting socio-emotional skills and taking the child’s individuality into account play a major role. According to previous research a child with ADHD symptoms is often prone to prejudices and therefore different labeling in which case the personal encounter with the child is forgotten. Every child needs an environment where mistakes do not mark him and where he is helped to overcome weaknesses with the help of his own strengths. The thesis emphasizes the point of view that it is beneficial for a child with ADHD to receive a lot of external support to notice their own success. Focusing on successes and highlighting them becomes significant because a pupil with ADHD only gets to hear about his mistakes and skills to be developed. In addition the importance of remedial feedback is important so that the child gets tools and an understanding of how he can develop and improve his skills and competence which feeds the learner self-cocenpt more positively than the fact that he feels he is not good enough. |
