| Popis: |
Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ohjaavien opettajien kertomuksia opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaamisesta. Ohjaamista ja ohjaussuhteita ei ole tutkittu varhaiskasvatuksen kontekstissa niin paljoa kuin esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen puolelta. Työssäoppimisjaksot ovat merkittävä osa opettajaksi opiskelevan opintoja ja voivat vaikuttaa siihen, jäävätkö opiskelijat alalle. Tällä hetkellä Suomessa on runsaasti pulaa pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista, joten tutkimusaiheemme on yhteiskunnallisesti merkittävä. Hyvä työssäoppimisen kokemus ja laadukas ohjaus voivat edistää opiskelijoiden alalle sitoutumista. Tutkimuksemme antaa tietoa varhaiskasvatuksen kentän tarpeista ja auttaa kehittämään tulevaa ohjauskoulutusta. Tutkimuksella vastaamme kysymykseen: Mitä päiväkodin ohjaavat opettajat kertovat opiskelijan ohjaamisesta suhteiden verkostossa? Teoreettinen viitekehys keskittyy työssäoppimiseen, ohjaamiseen ja ohjaussuhteisiin. Toteutimme pro gradu -tutkielman parityönä Oulun yliopiston Askel-hankkeeseen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu kerronnallisen tutkimuksen viitekehyksessä. Aineistomme on kerätty kolmessa ryhmäkeskusteluissa, joissa oli yhteensä seitsemän osallistujaa. Aineisto on analysoitu temaattisen analyysin keinoin. Työssäoppimisjaksot ovat osa varhaiskasvatuksen opiskelijoiden tutkintoa ja niiden tavoitteena on sitoa yhteen alan teoria ja käytäntö sekä antaa pohjaa opiskelijan asiantuntijuuden kehittymiselle. Ohjaussuhteita leimaa vastavuoroisuus ja toimiva vuorovaikutus. Ohjaussuhteissa opiskelija ei ole ainoa oppija, vaan toimiva ohjaus lisää myös ohjaajan reflektointia ja ammatillista kasvua. Tutkimustuloksemme jakautuvat kahteen näkökulmaan: ohjaamisen prosessiin sekä ohjaussuhteisiin. Ohjaajat kokivat opiskelijan ohjaamisen merkityksellisenä ja panostivat ohjaustehtävään paljon. Työssäoppimisjakson alkaessa ohjaajat kokivat vuorovaikutussuhteen rakentamisen tärkeäksi koko jakson onnistumisen sekä luottamuksen rakentumisen vuoksi. Ohjaajat nostivat opiskelijan lähtökohdat ja tavoitteet ohjaustehtävän keskiöön. Ohjauskäytänteistä pedagogiset keskustelut opiskelijoiden kanssa olivat ohjaajille tärkeitä. Niissä myös ohjaaja pääsi reflektoimaan omia pedagogisia ajatuksiaan ja kehittymään ammatillisesti. Ohjaajat kokivat ohjauksen pääosin rikastuttavana tekijänä ja ohjauksen herättämät tunteet olivat pääosin positiivisia. Tutkimuksestamme voidaan päätellä, että opiskelijat ovat hyvin tervetulleita työssäoppimispaikkoihin. Ohjaajat kuitenkin kaipaavat tehtäväänsä lisäkoulutusta. Parannettavaa olisi esimerkiksi siinä, että ohjaajat tietäisivät, mitä tällä hetkellä yliopistossa opetetaan. Aloitteleville ohjaajille koulutus ohjauksen perusasioista nostaisi heidän itseluottamustaan toimia ohjaajina. |
