Long-term survival and post-stroke epilepsy after primary intracerebral hemorrhage
| Autor: | Lahti, A.-M. (Anna-Maija) |
|---|---|
| Přispěvatelé: | Tetri, S. (Sami), Juvela, S. (Seppo), Huhtakangas, J. (Juha) |
| Jazyk: | angličtina |
| Rok vydání: | 2021 |
| Předmět: |
kuolleisuus
case-control studies survivors cerebrovascular disorders ennusteet tapaus-verrokkitutkimukset riskitekijät aivoverenkiertohäiriöt intracerebral hemorrhage mortality stroke aivoverenvuoto follow-up studies aivohalvaus cause of death kuolemansyyt epilepsy risk factors epidemiology selviytyjät prognosis seurantatutkimus epidemiologia epilepsia post-stroke epilepsy |
| Popis: | Intracerebral hemorrhage (ICH) is an acute, catastrophic brain event with significant lifelong consequences. One of the most devastating sequelae is post-stroke epilepsy (PSE). The purpose of this thesis was to examine long-term survival after primary ICH with special focus on PSE. In the context of PSE, the emphasis was on incidence, risk factors and effect on long-term outcome. In addition, we investigated long-term mortality and causes of death in long-term ICH survivors during a particularly long follow-up of up to 25 years. In study I, we retrospectively investigated the incidence and risk factors of PSE in a cohort of 615 three-month survivors of primary ICH. In this cohort, 13.5% of all patients developed PSE, and most cases (77%) occurred during the first two years of follow-up. Subcortical hemorrhage location and early-onset seizures were predictive of subsequent PSE. Intriguingly, patients with hypertension had a significantly lower risk of developing PSE compared to those without. In study II, we evaluated the risk factors for long-term mortality among three-month survivors of primary ICH to evaluate risk factors for long-term mortality in this group, and whether PSE was one of them. We observed that PSE was associated with higher long-term mortality risk, comparable to older age, male sex, requirement of daily assistance at three months after ICH, non-subcortical hemorrhage location and pre-ICH diabetes and cancer. We also observed that patients with PSE were more likely to die due to pneumonia compared to those without. In study III, we used the same cohort as in the previous two studies complemented with those patients who had died during the first three months after the ICH to examine overall mortality and causes of death during a follow-up of up to 25 years. We used controls matched by age, sex and place of residence acquired from Statistics Finland in 1:3 ratio for comparison. A total of 81% of patients died during the course of our follow-up. Mortality rate was highest during the first three months after ICH, decreased significantly between 3 and 12 months, and plateaued after one year. Compared to controls, the mortality risk remained higher during the whole follow-up in the ICH survivor group. As for causes of death, cerebrovascular diseases were overrepresented in the ICH group compared to the control group. Tiivistelmä Aivoverenvuoto (intracerebral hemorrhage, ICH) on vakava aivokatastrofi, jolla on merkittäviä elämänmittaisia jälkivaikutuksia. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tarkastella primaarin ICH:n jälkeistä pitkäaikaisselviytymistä ja erityisenä huomion kohteena aivoverenkiertohäiriön jälkeistä epilepsiaa. Epilepsian osalta painopisteinä olivat ilmaantuvuus, riskitekijät ja pitkäaikaisennuste. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ICH:sta selviytyneiden potilaiden pitkäaikaiskuolleisuutta ja kuolemansyitä 25 vuoden seuranta-ajan puitteissa. Ensimmäisessä osatyössä tutkimuksen kohteena olivat ICH:n jälkeisen epilepsian ilmaantuvuus ja sen kehittymiselle altistavat tekijät. Tutkimuksessa tarkasteltiin takautuvasti 615:a vuosina 1993–2008 primaariin ICH:hon sairastunutta ja vähintään kolme kuukautta elossa selvinnyttä potilasta. Näistä potilaista 13,5 %:lle kehittyi epilepsia seuranta-aikana. Aivokuorenalainen vuoto ja varhaiset epileptiset kohtaukset ennustivat epilepsian kehittymistä. Verenpainetautia sairastavilla potilailla epilepsian kehittymisen riski oli selkeästi alhaisempi kuin niillä potilailla, joilla verenpainetautia ei ollut. Toisessa osatyössä tarkastelun kohteena olivat kuolleisuuden riskitekijät, ja erityisesti ICH:n jälkeisen epilepsian mahdollinen vaikutus. Tutkimuksessa todettiin ICH:n jälkeisen epilepsian olevan yhteydessä kuolleisuuteen. Muita kuolleisuuden riskiä lisääviä tekijöitä tutkimuksessa olivat korkea ikä, miessukupuoli, päivittäinen avuntarve kolmen kuukauden kuluttua vuodosta, vuodon sijainti muualla kuin aivokuoren läheisyydessä sekä ennen ICH:ta todettu diabetes ja syöpäsairaus. Epilepsiaan sairastuneilla potilailla kuolemansyynä oli keuhkokuume huomattavasti useammin kuin niillä potilailla, jotka eivät olleet sairastuneet epilepsiaan. Kolmannessa osatyössä mukana olivat myös ensimmäisten kolmen kuukauden aikana menehtyneet potilaat. Tutkimuksen kohteena olivat kokonaiskuolleisuus ja kuolemansyyt 25 vuoden seurannan aikana. Tutkimuksessa käytettiin vertailuun iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan kaltaistettua Tilastokeskuksen 1:3 -suhteessa poimimaa verrokkiaineistoa. Yhteensä 81 % ICH:n sairastaneista kuoli seuranta-aikana. Kuolleisuus oli merkittävintä ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, väheni huomattavasti 3–12 kuukauden kuluttua vuodosta ja tasaantui ensimmäisen seurantavuoden jälkeen. ICH:n sairastaneiden kuolemanriski säilyi kohonneena verrokkeihin nähden koko seurannan ajan. Aivoverisuonisairaudet olivat kuolemansyinä yliedustettuina ICH:n sairastaneiden keskuudessa verrattuna verrokkeihin. |
| Databáze: | OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|