| Popis: |
Tiivistelmä. Moderni työelämä ja sen vaatimukset ovat muokanneet työntekijöiden ja organisaatioiden tarpeita. Yhteiskunnan ja teknologian kehittyessä yhä useampi työ vaatii tietointensiivistä asiantuntijaosaamista. Pätevistä työntekijöistä kilpaillaan kovempaa kuin koskaan aiemmin ja työntekijät ovat päättävässä asemassa työnantajaa valittaessa. Samanaikaisesti vakituisen ja pitkäaikaisen työsuhteen arvostus on vähenemässä, kun työntekijät haluavat kehittyä monipuolisesti ja edetä urallaan. Tämä yhtälö on aiheuttanut haasteen työntekijöiden sitouttamisessa ja vaihtuvuuden hallinnassa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia miten psykologinen sopimus vaikuttaa työntekijän organisaatiositoutumiseen. Tutkimuksessa paneudutaan erityisesti psykologisen sopimuksen laiminlyönnin ja organisaatiositoutumisen yhteyteen. Psykologista sopimusta tarkastellaan työntekijän näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys luotiin monipuolisen aiemman tutkimuksen perusteella. Teoreettisessa viitekehyksessä tunnistettiin psykologisen sopimuksen muodostuminen, sen erilaiset alalajit ja sisältö sekä elinkaari. Lisäksi viitekehyksessä käsiteltiin psykologisen sopimuksen ja motivaation sekä organisaatiositoutumisen yhteyttä. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin videon välityksellä. Tutkimukseen osallistui neljä asiantuntijatehtävissä työskentelevää henkilöä, jotka olivat lähiaikoina vaihtaneet työnantajaa ja täten myös päättäneet sekä luoneet uuden psykologisen sopimuksen. Tutkimuksen empiirisessä osiossa pyrittiin täydentämään ja laajentamaan teoreettisen viitekehyksen perusteella tehtyä mallia psykologisen sopimuksen ja organisaatiositoutumisen yhteydestä. Täydennetyssä mallissa otettiin huomioon myös työnantajabrändin ja organisaation ulkoisen viestinnän vaikutus, työntekijän kehittyminen ja eteneminen sekä koko psykologisen sopimuksen elinkaaren aikaisten tekijöiden huomioiminen organisaatiositoutumisessa. Tutkimuksella pyritään liikkeenjohdollisesti herättämään organisaatioiden ymmärrys psykologisen sopimuksen tärkeydestä työntekijöiden vaihtuvuuden hallinnassa. Tutkimuksen kontribuutiona voidaan pitää aiempaa tutkimusta laajempaa käsitystä psykologisen sopimuksen ja organisaatiositoutumisen yhteydestä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimustulokset kuvastavat modernia työelämää ja täten täydentävät aiemmin luotua, uuden psykologisen sopimuksen mallia. Lisäksi tutkimustulokset auttavat työntekijöitä hahmottamaan psykologisen sopimuksen käsitettä ja sen sisältöä, keskustelemaan molemminpuolisista odotuksista ja velvollisuuksista sekä seuraamaan psykologisen sopimuksen toteutumista. |
