| Popis: |
Depression is a prevalent mental disorder that severely affects an individual’s quality of life. Traditional diagnostic methods rely on either clinician’s evaluation of symptoms reported by an individual or self-report instruments. These subjective assessments have resulted in difficulties to recognize depression. This scenario has motivated the development of automatic diagnostic systems to provide objective and reliable information about depressive states. Recently, a growing interest has been generated in developing such systems based on facial information since there exists evidence that facial expressions convey valuable information about depression. This thesis proposes computational models to explore the correlations between facial expressions and depressive states. Such exploration is a challenging task because 1) the difference in facial expressions along different depression levels may be small and 2) the complexities involved in facial analysis. From this perspective, we investigate different deep learning techniques to effectively model facial expressions for automatic depression detection. Specifically, we design architectures that model the appearance and dynamics of facial videos. For that, we analyze structures that explore either a fixed or multiple spatiotemporal ranges. Our findings suggest that the use of a structure with multiscale feature extraction ability contributes to learning depression representation. We also demonstrate that depression distributions increase the robustness of depression estimations. Another key challenge in this application is the scarcity of labelled data. This limitation leads to the need of efficient representation learning methods. To this end, we first develop a pooling method to encode facial dynamics into an image map, which may be explored by less complex deep models. In addition, we design an architecture to capture different facial expression variations by using a basic structure based on functions that explore features at multiple ranges without using trainable parameters. Finally, we develop an architecture to explore facial expressions related to depression and pain since depressed individuals may experience pain. To build this architecture, we use different strategies to efficiently extract multiscale features. Our experiments indicate that the proposed methods have the potential to generate discriminative representations. Tiivistelmä Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö, joka heikentää merkittävästi yksilön elämänlaatua. Perinteiset diagnostiset menetelmät nojaavat joko kliinikon arvioon oireista potilaan kertomuksen perusteella tai itsearvioihin. Subjektiivinen arviointi on johtanut vaikeuksiin tunnistaa masennusta. Tämä motivoi kehittämään automaattisia diagnostiikkajärjestelmiä tarjoamaan objektiivista ja luotettavaa tietoa masennustiloista. Viime aikoina kiinnostus hyödyntää kasvoista saatavaa informaatiota kyseisissä järjestelmissä on noussut, sillä on pystytty osoittamaan ilmeiden välittävän arvokasta tietoa masennuksesta. Tässä väitöskirjassa esitetään laskennallisia malleja tutkimaan korrelaatiota ilmeiden ja masennustilojen välillä. Tehtävä on haastava, sillä: 1) ilmeiden ja masennuksen eri tasojen väliset erot saattavat olla pieniä ja 2) kasvoanalyysiin liittyy monimutkaisuuksia. Tästä näkökulmasta tutkitaan erilaisia syväoppimistekniikoita mallintamaan tehokkaasti ilmeitä masennuksen automaattisessa tunnistuksessa. Erityisesti suunnitellaan arkkitehtuureja, jotka mallintavat kasvoja ja niiden dynamiikkaa videoista. Tätä varten analysoidaan rakenteita, jotka tutkivat kiinteää spatiotemporaalista aluetta sekä spatiotemporaalista moniskaalainformaatiota. Havaintojen pohjalta spatiotemporaalisten moniskaalarakenteiden käyttö parantaa piirteiden irrotuskykyä masennuksen esitystavan oppimisessa. Masennusjakaumien antama lisä masennusestimaattien luotettavuudessa osoitetaan. Toinen tärkeä sovellushaaste on luokitellun datan niukkuus, mistä seuraa tarve oppia tehokkaita esitystapoja. Tätä varten aluksi kehitetään yhdistämismenetelmä kasvojen dynamiikan koodaamiseksi kuvakartalle, jota voidaan tutkia laskennallisesti kevyillä syväoppimismenetelmillä. Lisäksi suunnitellaan arkkitehtuuri, joka rekisteröi eri ilmeiden vaihtelua. Perusteena ovat funktiot, jotka tutkivat piirteitä useilla arvoalueilla ilman opittavia parametreja. Lopuksi kehitetään arkkitehtuuri tutkimaan masennukseen ja kivun tunteeseen liittyviä ilmeitä, sillä masentuneet ihmiset saattavat kokea kipua. Arkkitehtuurin rakentamisessa käytetään erilaisia strategioita spatiotemporaalisten moniskaalapiirteiden irrottamiseen. Laajat kokeet osoittavat, että esitetyillä menetelmillä on potentiaalia luoda erottelukykyisiä esitystapoja. |
