| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Theology, Doctoral Programme in Theology and Religous Studies, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, Doktorandprogrammet i teologi och religionsforskning, Wright III, Benjamin G., Nissinen, Martti, Jokiranta, Jutta |
| Popis: |
This thesis examines how divine knowledge is understood to be transmitted from God to human beings in the seven sapiential Thanksgiving Psalms (1QHa 5:12‒6:33; 7:21‒8:41; 9:1‒10:4; 15:29‒36; 17:38‒19:5; 19:6–20:6; 20:7–22:42). A modern scholarly definition of divination is used as an aid to analysis, and how the transmission of divine knowledge is understood in the sapiential Thanksgiving Psalms is discussed in relation to previous theories about the divinatory practices of the Second Temple period. The demarcations and structure of each Thanksgiving Psalm are discussed by noting scribal practices. The sapiential Thanksgiving Psalms can be grouped together by their inclusion of various sapiential themes, forms, and vocabulary, but when it comes to the transmission of divine knowledge, they form a heterogenous group. Four sapiential out of the seven Thanksgiving Psalms (1QHa 5:12‒6:33; 7:21‒8:41; 9:1‒10:4; 20:7–22:42) depict a teacher of wisdom as the mediator of divine knowledge, the divine knowledge itself described as a mystery (רז) that concerns God’s deterministic plan for his creation. In 1QHa 5:12‒6:33 and 7:21‒8:41, God’s deterministic plan are described in terms of two diverse ways. Previously, several sapiential Thanksgiving Psalms have been studied in relation to either sapiential divination or inspired interpretation of earlier traditions; thus far, however, it has gone unnoticed that same psalms include features of both phenomena. In 1QHa 5:12‒6:33, 7:21‒8:41, and 9:1‒10:4, divine knowledge is acquired and transmitted through the implicit interpretation of earlier traditions, but, instead of making this process visible, the transmission of divine knowledge is described as a sapiential revelatory process. These earlier traditions concern especially the creation. Both “biblical” and “non-biblical” compositions are interpreted in the same psalms, indicating that the division to “biblical” and “non-biblical” arises more from modern conceptions of the Bible than from that of the late Second Temple sources themselves. Transmission of divine knowledge includes both inductive and intuitive aspects. The sapiential Thanksgiving Psalms relate similar intuitive elements of the transmission of divine knowledge as the classical prophetic books of the Hebrew Bible. Nonetheless, the transmission of divine knowledge requires also elements that are more at home with inductive than with intuitive divination. According to 1QHa 15:29‒36, 17:38‒19:5, and 19:6–20:6, no mediator is needed to have access to divine knowledge.One possible explanation for why these psalms do not depict any human mediator is that they lack didactic elements, unlike 1QHa 5:12‒6:33, 7:21‒8:41, and 9:1‒10:4. The psalms 1QHa 9:1‒10:4, 15:29‒36, 17:38‒19:5, and 19:6–20:6 contribute to our understanding of the role divine knowledge played in praising God as well as in eschatological beliefs. On the other hand, 1QHa 5:12‒6:33, 7:21‒8:41, and 9:1‒10:4 not only describe the transmission of divine knowledge; these psalms could themselves have functioned as vehicles in that transmission. The process of transmitting divine knowledge can be examined as part of the literary and oral transmission of these psalms. Tässä väitöskirjassa tutkin sitä, miten jumalallisen tiedon välittämistä (eli divinaatiota) kuvataan seitsemässä Hymnien kirjan viisauspsalmissa, jotka ovat osa Qumranin tekstilöytöjä. Väitöskirjani on osa laajempaa tutkimustrendiä, jonka mukaan juutalainen profetia ei päättynyt tai taantunut hellenistisellä ajalla vaan jumalallisen tiedon välittämisen tavat olivat muuttuneet Israelin ja Juudan kuningaskuntien ajoista. Hyödynnän lähteiden analyysissä divinaation käsitettä, jossa jumalallisen tiedon välittämistä tarkastellaan prosessina, jossa on näljä tai viisi osatekijää: 1) viestin lähettävä jumaluus, 2) mahdollinen jumalallinen välittäjä, 3) viesti, 4) inhimillinen välittäjä ja 5) viestin vastaanottoja(t). Lisäksi hyödynnän analyysissä erottelua induktiivisen ja intuitiivisen divinaation välillä. Hymnien kirjan viisauspsalmien kuvaus jumalallisen tiedon välittämisestä sisältää sekä intuitiivisen että induktiivisen divinaation piirteitä, minkä vuoksi en kutsu jumalallisen tiedon välittämistä tässä tutkimuksessa profetiaksi, joka on yksi intuitiivisen divinaation muodoista. Tutkimukseni vahvistaa aikaisemmassa tutkimuksessa syntynyttä kuvaa kirjureiden ja viisauden opettajien keskeisestä roolista jumalallisen tiedon välittäjinä toisen temppelin aikakaudella. Hymnien kirjan viisauspsalmeissa kuvataan jumalallisen tiedon välittämistä osittain samalla tavalla kuin varhaisemmassa profeettakirjallisuudessa: Jumalten kokous kuvataan tiedon lähteeksi tai pyhä henki esitetään jumalallisena välittäjänä. Kuitenkin viisauden opettajien välittämä tieto ei muistuta varhaisempia profetioita vaan viisauskirjallisuudelle tyypillistä opetusta: Jumalan on säätänyt ikiaikaisen maailmanjärjestyksen, joka näkyy hänen luomistyössään. Hymnien kirjan viisauspsalmeissa Jumalan paljastamaksi väitetty tieto on johdettu tulkitsemalla aikaisempia traditioita, jotka koskevat erityisesti luomista. Tällainen inspiroitunut tulkinta on tunnettu ilmiö toisen temppelin aikakaudelta ja tutkimukseni osoittaakin, että tämä ilmiö esiintyy myös psalmeissa. Pidän mahdollisena myös sitä, että Hymnien kirjan viisauspsalmien luominen, kopioiminen ja esittäminen olivat keinoja välittää jumalallista tietoa. Aikaisempien traditioiden tulkitseminen vaati huomattavaa oppineisuutta, joka on induktiiviselle divinaatiolle tyypillinen piirre. Osassa Hymnien kirjan viisauspsalmeista laajempi yhteisö kuvataan vastaanottamassa jumalallista tietoa ilman erityistä välittäjähahmoa. Näissä psalmeissa keskeinen sanoma on se, että vain ne, jotka ovat vastaanottaneet jumalallista tietoa, voivat ylistää Jumalaa oikein. |
