| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political Science, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yleisen valtio-opin laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för allmän statslära |
| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Eläkejärjestelmät ovat kovan paineen alla ikääntyvissä hyvinvointivaltioissa. Jakojärjestelmään kohdistuvan kuormituksen seurauksena monissa Euroopan maissa toteutetaan eläkejärjestelmiin liittyviä reformeja. Jotta reformit onnistuisivat, tai ylipäätänsä ymmärrettäisiin mitkä niistä ovat mahdollisia, tulee tiedostaa ne mekanismit jotka ylläpitävät järjestelmiä ja määrittävät niiden kannatuksen. Tässä tutkielmassa käsitellään kolmea eri mallia, jotka selittävät hyvinvointiohjelmien olemassaoloa ja muotoa demokraattisissa valtioissa. Kansalaisten poliittinen päätöksenteko perustuu rationaalisen kansalaisen valintoihin – he siis kannattavat sellaisia poliittisia parametreja, jotka maksimoivat heidän hyvinvointinsa. Poliittisen taloustieteen kirjallisuudessa tämä parametri on usein veroaste kun äänestysulottuvuuksia on vain yksi. Tässä tutkielmassa käsitellyissä malleissa äänestystulos perustuu enemmistöpäätökseen, ja kansalaiset äänestävät vaaleissa kahdessa eri ulottuvuudessa. Kaksiulotteinen äänestys mahdollistaa valtion eri ohjelmien välisen poliittisen tuen tarkastelun. Ensimmäinen käsitelty malli kuvaa tällaista yhteyttä eläkeläisille suunnatun sosiaaliturvan ja koulutuksen välillä. Osoittautuu, että tasapainossa koulutuksen määrä asetetaan sellaiselle tasolle, että se maksimoi vanhusten nauttiman tasaeläkkeen. Mallin mukaan koulutus ei siis irrallisena järjestelmänä keräisi riittävää poliittista tukea. Toinen käsitelty malli tuo mukaan eläkejärjestelmän, jossa osa eläkkeistä määräytyy ansiosidonnaisesti ja osa perustuu tasaeläkkeeseen. Mallin päätulosten mukaan järjestelmän ansiosidonnaisuuden aste on riippuvainen sekä tuloeroista että kansalaisten yksityisille sijoituksille saamista tuotoista. Tutkielman päätulokset liittyvät kahden edellä kuvatun mallin yhdistämiseen. Laajentamalla koulutuksen ja tasaeläkkeet sisältämää mallia tuomalla mukaan myös ansiosidonnainen osa saadaan suuntaa antavia tuloksia siitä, miten järjestelmän koon kannatus kehittyy ansiosidonnaisuuden kasvaessa. Kirjallisuudessa on esitetty teorioita tukemaan empiiristä tosiseikkaa, jonka mukaan ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien koko on suurempi kuin tasaeläkejärjestelmien. Tässä tutkielmassa saatujen viitteellisten tulosten mukaan on mahdollista, että suurten tuloerojen vallitessa näin on myös laajennetun mallin asetelmassa. Toisaalta, jos tuloerot eivät ole suuria, kannatus voi vähentyä. Tasapainotulosten saavuttaminen edellyttäisi laajennetun mallin jatkoanalyysiä, erityisesti tulosta kansalaisten kannattamasta julkisesti tarjotun koulutuksen määrästä. Tärkeimmät lähteet: Conde-Ruiz, J. I. and Profeta, P. (2007): The Redistributive design of Social Security Systems, The Economic Journal, 117, 686--712. Poutvaara, P. (2006): On the Political Economy of Social Security and Public Education, Journal of Population Economics, 19, 345--365. |
