| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political Science, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yleisen valtio-opin laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för allmän statslära |
| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä tutkielma tarkastelee talletuspaon syntymistä kuluttajan hyötyä maksimoivan talletussopimuksen näkökulmasta ja sitä, miten talletuspaon mahdollisuus vaikuttaa pankin optimaaliseen lainarakenteeseen ja lainan hintaan. Analyysissä käytetään kolmeperiodimallia julkaisujen Diamond ja Dybvig (1983) ja Cooper ja Ross (1998) mukaisesti. Talletuspaon osoitetaan olevan yksi mahdollinen kuluttajien rationaalisesta käyttäytymistä johtuva tasapainoratkaisu silloin kun investointien tekijänä on pankki kuluttajien yhteenliittymänä ja talletusten nostoja ei ole rajoittu. Tallettajat kohtaavat ennakoimattomia kulutustarpeita, mutta kokonaisuutena jokaisen periodin kulutustarpeet tiedetään. Tallettajat ja pankki ovat riskinkarttajia. Koska mallissa pankin investointitoiminnan tuotot jaetaan tallettajien kesken kulutusta tasaavasti, pankki on altis likviditeettiongelmille ja tallettajille voi muodostua kannustin talletuspakoon. Talletuspakotasapainon olemassaoloon vaikuttavat toisaalta sovittu talletuskorvaus, eli kulutuksen tasoittamisesta saatava hyöty, investointien keskeyttämisestä koituvat kustannukset sekä riskille altistumisen mahdollistama lisätuotto. Optimaalisen lainarakenteen ja lainan hinnan käsittely perustuu Changin ja Velascon (2000) malliin, jossa talletuspako on mahdollista ja valinta paon ja ei-pakoa tilanteen välillä on satunnaista, mutta sen todennäköisyys tiedetään. Ulkopuoliset lainoittajat ovat riskineutraaleja. Tutkielmassa vertaillaan kahta tilannetta: (i) pankin on mahdollista lainata vain pitkäaikaisesti, ja (ii) pankin on mahdollista lainata sekä lyhyt- ja pitkäaikaisesti. Lyhytaikainen lainaaminen on pankille edullisempaa, mutta samalla se pienentää kuluttajien todennäköisyyttä saada talletuksensa paon tapahtuessa. Pitkäaikainen laina on pankin kannalta turvallisempaa, mutta myös kalliimpaa, koska lainoittajat vaativat ottamastaan riskistä suuremman korvauksen. Samalla lainojen kustannus, korko, määräytyy mallissa endogeenisesti. Tutkielmassa osoitetaan, millä edellytyksin lainarakenne muodostuu joko kokonaan pitkäaikaiseksi, kokonaan lyhytaikaiseksi tai osittain pitkäaikaiseksi ja osittain lyhytaikaiseksi. |
