| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning, Rouhiainen, Leena, Korsberg, Hanna, Laakkonen, Johanna |
| Popis: |
Other Movements, New Currents. The Process of Change in Finnish Modern Dance during the 1960s. The study examines the process of change in Finnish modern dance during the 1960s. It focuses on the phenomena, and their characteristics, that influenced the transforming genre. While the early modern dance style, free dance, was still vigorous in the prevailing system - expressed in the dancers bodies and evident in critics opinion, for example - new foreign influences from the United States were affecting Finnish dance. The study highlights the polyphony that existed in Finnish dance during the 1960s. The article-based dissertation includes six articles and a summarising report. Two choreographers, Riitta Vainio (b. 1936) and Ritva Arvelo (1921-2013), are examined using historiographical methods. The latter choreographer is also observed in terms of dance generations. However, the main viewpoint of the study is on the dancers. Applying the concept of the historical body, four active dancers from the period (Kirsi Arajärvi, Sinikka Gripenberg, Liisa Priha, and Pirjo Viitanen) are investigated. With this method, the body memory is revealed in an interactive situation: through semi-structured interviews. The dance identity emerges in the concrete dance work while rehearsing or co-operating with the choreographer. The other research material consists of the newspaper reviews of the performance events. The American dance groups who visited Helsinki included the Martha Graham Dance Company (1962), Merce Cunningham Dance Company and John Cage (1964), Alvin Ailey American Dance Theater, and Anna Halprin JA Dancers Workshop (1965). The analysis of the critics reviews exposes the differences between phases of the genre s national development. The transnational aspect of the research identifies the cross-cultural interactions between the United States and Finland. Exchanges occurred between institutions and within the networks of dance agents, and the politics of the Cold War was involved. The new modern dance techniques were thus taught mainly by American dance teachers. As well, some of the transnational factors were also textual: straight translations from the American dance literature, introducing new dance styles to Finland. The investigation shows that in these different processes, transnational phenomena were transformed to become part of local dance. Dancers bodies assimilated American dance techniques, already hybrid methods, into the dancers own personal movements. The dance generational research shows that not only was it young dancers who were influenced: through interactions with their younger counterparts, older dancers were affected as well. Co-operation between the generations produced new dance works featuring a fusion of the new and the old. Tutkin suomalaisen modernin tanssin 1960-luvun vaiheita ja aikakaudessa tapahtuneita muutoksia. Muutosprosessin vaiheet jättivät pysyviä jälkiä suomalaisen modernin tanssin kehitykseen, sen tyyleihin, arjen käytäntöihin ja esitysten vastaanoton traditioihin. Tanssin kansainväliset vaikutteet saapuivat tuolloin pääasiassa Yhdysvalloista ja niiden tuloon kytkeytyi kiinnostavalla tavalla ajan kansainvälispoliittisia vaikutteita. Erityistä aikakaudelle oli se, että legendaarisina pidetyt yhdysvaltalaiset modernin tanssin edustajat vierailivat Helsingissä lyhyellä aikavälillä. Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä nähtiin Martha Graham tanssiryhmineen vuonna 1962. Merce Cunningham ja muusikko John Cage herättivät hämmennystä Svenska Teaternin televisioidussa näytännössä vuonna 1964, Alvin Aileyn tanssiryhmä sekä Anna Halprin seurueineen vierailivat molemmat vuonna 1965. Väitän, että amerikkalaisten tanssivierailijoiden tiheä saapuminen vuosikymmenen alussa oli yhteydessä kylmän sodan ilmapiiriin. Erityisesti Martha Grahamin vierailua ympäröinyt kansainvälispoliittinen ilmapiiri sekä valtiojohdon ja lähetystöjen edustajien esiintyminen yleisön joukossa nostivat marginaalisen genren aiempaa laajempaan valokiilaan. Tutkimuksessani tanssijanäkökulma - tanssijoiden arjen toimintojen tarkastelu - luo ajasta moniäänisempää aikalaiskuvaa kuin mitä on aiemmin vähäisessä tutkimuksessa tai julkisessa keskustelussa nostettu esiin. Palosieluisena tanssitoimintojen uudistajana toimi Riitta Vainio. Yhdysvaltoihin suuntautuneen opintomatkansa ansiosta hän käytti tanssiverkostojaan hyödyksi tuomalla amerikkalaisia tanssinopettajia Suomeen sekä esittelemällä amerikkalaisen tanssikirjallisuuden avulla uusien suuntausten sisältöjä myös suomalaisyleisöille. Vainion tanssikoulusta moni uuden tanssijasukupolven edustaja sai kimmokkeen tanssiuralleen, kuten Kirsi Arajärvi, Sinikka Gripenberg, Liisa Priha ja Pirjo Viitanen. Koska suomalaisessa tanssissa vaikutti edelleen varhaisempi suuntaus, vapaa tanssi, nostan sen edustajana esiin pitkän uran tehneen ja teatteripiireistä tunnetun Ritva Arvelon (1921 - 2013). Yhteistyössään nuoremman tanssijasukupolven kanssa hän koreografioi aikaudelleen uutta suuntaavan tassiteatterillisen teoksen (Musta talo 1968), joka näyttäytyi uusien ja vanhojen vaikutteiden synteesinä. Vainion Kotka-tanssiteokseen sekä Eino Ruutsalon samannimiseen lyhytfilmiin on aiemmin liitetty käsitys - jopa myytti - eräänlaisesta genren syntyhetkestä. Tutkimukseni osoittaa, että muutosprosessi oli kuitenkin huomattavasti laajempi ja monivaiheisempi sekä sisälsi vaikutteiden siirtymistä yksilöiden ja instituutioiden välillä kansallisesti ja kansainvälisesti. |
