Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies, Doctoral Programme in Theology and Religous Studies, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, Doktorandprogrammet i teologi och religionsforskning, Uehlinger, Christoph, Nissinen, Martti, Hulster, Izaak J. de |
Popis: |
This thesis examines the lion imagery in three Hebrew Bible narratives (Judges 14, 1 Kings 13:11–32 and Daniel 6) in light of the visual source material of the ancient Near East. The aim is to resolve how the Biblical authors used and applied cultural conventions of lion imagery, and thereby to distinguish the unique features of Biblical lion narratives compared to the visual imagery of lions in ancient Near Eastern art. The selected narratives are treated as literary constellations instead of restricting the analysis of lion motifs by isolating verses. The analysis is conducted by using iconographic exegesis and narrative criticism without disregarding the historical-critical point of view. The present study contributes to the recent methodological discussion in the field of iconographic exegesis by addressing the question of image-text relationship between the Hebrew Bible narratives and ancient Near Eastern visual images. This thesis strives for transparency and for an explicit description of the methodological steps. Attention is paid to exploring the congruence between visual and verbal imagery. The process of categorizing the visual comparative material is also addressed and evaluated since categorizing may have a significant impact on how the congruence between images and texts is perceived. The present study introduces ‘action unit approach’ as a tool for categorizing the visual source material. This approach strives for a descriptive grouping of the material by evaluating the level of action in the images. The aim is to minimize interpretation in the process of categorizing the visual data. Previous iconographic research has mainly focused on poetic and prophetic texts of the Hebrew Bible. The present study concentrates on Biblical prose and thus extends the prospects of iconographic exegesis by applying a narrative critical methodology together with iconographic analysis. The main contribution of this thesis is that it provides a model for analyzing prose narratives with an iconographical approach. The model is based on the concept of ’iconic structure,’ which was first used by William P. Brown in his monograph Seeing the Psalms (2002), and later modified by Joel LeMon in his study Yahweh’s Winged Form in the Psalms, (2010). This thesis follows in the footsteps of LeMon by expanding the use of iconic structure into Biblical prose. Judges 14, 1 Kings 13:11–32, and Daniel 6 contain rich, versatile uses of lion imagery. For a large part, these narratives apply commonly known lion motifs in a similar manner as the visual sources of the ancient Near East. Lions are depicted as threats or as enemies, they are associated with monarchy and God, and in all three narratives they are portrayed as liminal characters on the border between life and death, the sacred and the profane, and north and south. Despite the high level of congruent imagery with ancient Near Eastern art, the selected narratives also contain several unique features that are not represented in the pictorial remains of the ancient Near East. For example, these narratives pair lions with animals that are unconventional in the visual lion imagery. In addition, the motif of a lion and a deity differs in the Hebrew Bible narratives from ancient Near Eastern art. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmea Heprealaisen Raamatun leijonakertomusta (Tuom. 14, 1 Kun. 13:11–32 ja Dan 6) muinaisen Lähi-idän kuvallista lähdeaineistoa hyödyntäen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka Heprealaisen Raamatun tekstien kirjoittajat käyttivät ja sovelsivat muinaisen Lähi-idän kulttuureissa vallalla ollutta leijonasymboliikkaa. Tutkimukseen valittuja kertomuksia tarkastellaan kirjallisina kokonaisuuksina, erottamatta leijonamotiiveja niiden kirjallisesta kontekstista. Analyysimenetelmänä käytetään ikonografista eksegeesiä ja narratiivikritiikkiä, unohtamatta historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen periaatteita. Ensin mainittu on raamatuntutkimuksen menetelmä, jonka avulla tekstejä tarkastellaan muinaisen Lähi-idän kuvallisten lähteiden valossa. Toiseksi mainittu menetelmä on sovellus yleisen kirjallisuustieteen tutkimusperiaatteista ja se soveltuu erityisesti Raamatun kertovien tekstien tutkimukseen. Aiempi ikonografinen raamatuntutkimus on pitkälti keskittynyt runo- ja profeettatekstien tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarjota yksi mahdollinen malli kertovien tekstien tutkimiselle muinaisen Lähi-idän kuvallisten lähteiden valossa. Lisäksi tutkimus ottaa kantaa ikonografisen eksegeesin parissa vallitsevaan keskusteluun kuvan ja tekstin suhteesta. Tutkimuksessa esitellään myös kuvallisen materiaalin luokittelun malli, jossa kuva-aiheet jaotellaan eri kategorioihin kuvassa näkyvän toiminnan perusteella. Luokittelumallia käyttämällä pyritään minimoimaan (virhe)tulkintojen osuus kuvallisen materiaalin jaottelussa. Tutkimukseen valitut kertomukset hyödyntävät leijonakuvastoa erittäin monipuolisesti. Pääosin näissä teksteissä käytetyt kuvalliset motiivit ovat yhteneviä muinaisen Lähi-idän taiteessa tunnettujen kuva-aiheiden kanssa. Leijonat kuvataan uhkana ja vihollisena, mutta toisaalta ne assosioidaan myös kuninkuuteen ja jumaliin. Jokaisessa valitussa kertomuksessa leijonat kuvataan kahden erilaisen tilan (elämä ja kuolema, pyhä ja maallinen, pohjoinen ja etelä) erottajina. Kertomuksissa esiintyy kuitenkin myös piirteitä, jotka eivät ole tunnettuja muinaisen Lähi-idän taiteessa. Leijona esimerkiksi yhdistetään kertomuksissa sellaisiin eläimiin, jotka eivät tyypillisesti esiinny leijonaikonografiassa muinaisen Lähi-idän kuvalähteissä. Lisäksi leijonan ja jumalhahmon suhteen kuvaus poikkeaa merkittävästi muinaisen Lähi-idän taiteen konventioista. |