| Popis: |
Lisensiaattitutkimuksen tavoitteena on selvittää, paljonko viittomakieliset oppilaat kokevat koulukiusaamista viittomakielisten koulussa luokka-asteilla 5–9, koetaanko sitä ja millaista kiusaaminen on. Viittomakieliseen (kielellisesti luokittelemattomaan) kyselytutkimukseen osallistui 32 oppilasta vuonna 2004. Tuloksia verrataan tutkijan samassa koulussa pro graduunsa vuonna 1999 toteuttaman luokitellun koulukiusaamiskyselyn tuloksiin (Sepponen 2001). Tutkimukseen osallistui 30 oppilasta, jotka jaettiin suomen kielen ymmärtämisen mukaan kielellisesti luotettaviin (21) ja kielellisesti epäluotettaviin (9). Kyselyaineistoja tasapuolisesti vertaamalla haluttiin tutkia, miten koulukiusaamiseen liittyvät käsitteet ja kysymykset tulisi esittää, jotta ne olisivat mahdollisemman luotettavia ja soveltuisivat ymmärrettävästi viittomakielisille oppilaille. Tutkimuksessa (2004) selvitetään, miten kahdella eri menetelmällä toteutettu aineistojen keruutavat vaikuttavat tuloksiin. Kahdella erilaisella kyselylomakkeella kerättyjä vastauksia tarkastellaan päämuuttujien; suora fyysinen, suora verbaalinen ja epäsuora psyykkinen kiusaaminen, kannalta tutkimusryhmittäin, luokittain, sukupuolittain ja vuosittain. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, monimenetelmällinen ja analyysissa käytetään Dan Olweuksen (1992) määrittelyä kiusaamisen eri tavoista. Aineistoa käsitellään ristiintaulukoinnin ja Khiin -neliötestin avulla. Viittomakielisessä erityiskoulussa 6 % vastaajista koki Olweuksen (1992) määritelmän mukaista koulukiusaamista. Viittomakielisellä koululla koettiin koulukiusaamista sekä suorana fyysisenä, suorana verbaalisena että epäsuorana kiusaamisen muotona, ja sitä koettiin viidennellä luokilla selvästi muita luokkia enemmän. Kiusatuiksi tulivat sekä tytöt että pojat. Tutkimuksessa havaittiin myös merkitsevä kiusaamisen vastavuoroisuusefekti. Kiusaamisen syyn oppilaat molemmissa kyselyissä kokivat useimmiten (21 % vastaajista) olevan heidän kuuroutensa. Vuosina 1999 ja 2004 koulukiusaamisen kokemukset viittomakielisellä erityiskoululla olivat jotakuinkin samanlaisia. Ne, jotka hallitsivat hyvin suomen kielen, vastasivat kysymyksiin samansuuntaisesti kuin ne, jotka hallitsivat hyvin viittomakielen. Kielellisesti vielä epävarmojen oppilaiden (kielellisesti epäluotettavat) vastaukset osoittivat, että he eivät aina ymmärtäneet kysymyksiä tutkijan tarkoittamalla tavalla. Oppilaiden vastauksiin ovat voineet vaikuttaa heidän kulttuurinsa, kuuroutumisen ajankohta, eri kuulontasot, yhteisen kielen puuttuminen sekä mahdolliset muut lisävammat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että olisi syytä kehittää metodeja kuulovammaisten koulukiusaamisen tutkimiseen; erityisesti visuaalisuuteen pohjautuvia kyselyitä tulisi kehittää. Koulukiusaamisen käsitteet pitäisi saada oppilaille helpommin ymmärrettäviksi. Jatkotutkimukset kuulovammaisten koulukiusaamisesta olisivat toivottavia niin oppilaiden kuin yhteiskunnan kannalta. The licentiate video study in Finnish sign language aimed to determine whether bullying occurs in special sign language schools and how bullying is experienced. In all, 32 pupils from grades 5–9 participated in this sign language survey in 2004. The answers to the survey were compared to a Finnish language survey carried out in the same school group (N = 62, 36 boys and 26 girls) in 1999 for a Master’s thesis (Sepponen 2001). In this survey, 30 pupils were separated into two groups based on their understanding of this Finnish-language bullying survey: reliable (21) and unreliable (9) pupils. It is important to compare the results from the Master’s thesis because that Finnish language survey is still the only one carried out on school bullying in Finland. We wanted to find any changes in school bullying and compare it to a sign language survey (2004). This is important to verify the survey in sign language. In this study on bullying, the focus is on the bullies, as the pupils had hoped. The pupils’ responses to the queries were evaluated both together and separately for each year, based on the type of outburst (direct physical, direct verbal or indirect psychological bullying) and according to group, grade and sex. The study, which was empirical, quantitative and qualitative, was based mainly on the theories of Dan Olweus (1992). We analyzed the data using SPSS software, using cross-tabulation and a chi-squared test. In sign language schools, bullying was experienced as direct physical, direct verbal or indirect psychological bullying. In the 5th grade pupils experienced much more direct bullying than did pupils in other grades. Both girls and boys experienced bullying. The study also found a significant “reciprocal effect” regarding bullying, as some of the bullied also bullied others (3%, in 2004). As many as 21% of the pupils attributed the bullying to their deafness: “Because I am deaf, others think of me differently from a hearing pupil.” In the period between 1999 and 2004, the experiences of bullying were somewhat similar in special needs schools. Those who had mastered Finnish well (1999) answered the questions in the same way as those who had mastered sign language very well. The linguistically unreliable answers of the students unsure of the language used showed that they did not always understand the questions as intended by the researcher. The pupils’ responses have been influenced by their culture, deafness, different levels of hearing, a lack of a common language and any other additional injuries. The concepts of bullying should be made easier for students to understand. |
