| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Law, Doctoral Programme in Law, Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, Oikeustieteen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, juridiska fakulteten, Doktorandprogrammet i juridik, Vesala, Juha, Oesch, Rainer, Alén-Savikko, Anette |
| Popis: |
Who should be considered to be an author of a collectively created and copyrighted work if the individual input of each participant is difficult or even impossible to measure? Sometimes the identity of individual participants of a collective creative work may also remain anonymous. Such may be in the case of traditional cultural expressions or collectively created works in a digital world. How can copyright that belongs originally to an anonymous and collective author be administered under the current copyright laws? What kind of legal substance do the concepts of authorship and creativity consist of, and how can these concepts be interpreted and used to advance collective creativity under the Finnish copyright law? Finland’s copyright law is ambiguous on several key questions, such as what subjects can claim authorship of a work, and what activities should be considered to be creative inputs and serve as the basis for a claim of authorship. Furthermore, if individual people participating in a joint creative process cannot be recognised, as might be the case in crowdsourced creative processes, it is not clear how the copyright can be administered. One of the key questions is, could the authorship of a work be attributed to, or deemed to relate to communities or groups, if individual people within the groups cannot be identified. The interpretation of legal concepts of authorship and creativity can be made by using the legal-doctrinal method, but also teleological interpretations are examined, considering the purposes and objectives of copyright law in its entirety. The suitability of these key concepts to enhance and support creative work in processes based on cooperation and communality is then examined through four case studies. These examples concern traditional cultural expressions by indigenous people, collaborative scientific research, communal arts, and collaborative writing. These case studies illustrate the challenges and problems which arise when primarily individualistic concepts of authorship and creativity are applied in predominantly communal contexts. In the study it is argued that legally recognising customary rules and norms would enhance the opportunity for copyright law to facilitate creative work in collective processes. Secondly, it is argued that the authorial subjectivity in creative processes based on cooperation and communality is not necessarily ipso facto authorship in individualistic terms. Thirdly, it is argued that even under existing copyright law, copyright pertaining to anonymous and collective authors can be represented by a legal representative. Tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä siitä, kenelle tekijänoikeuden tulisi kuulua silloin, jos luovaan työhön on osallistunut useampia henkilöitä erilaisin panoksin ja eri aikoina. Voidaanko tekijänoikeutta ylipäätään hallita silloin, jos kaikkia yksittäisiä tekijöitä ei edes tiedetä? Tarkastelu alkaa tekijän ja luovuuden käsitteiden analyyttisestä tarkastelusta: mitä sisältöjä näihin käsitteisiin tekijänoikeudessa kuuluu, ja minkälaisia käyttötarkoituksia näillä käsitteillä on. Mikä on tekijänoikeudellinen tekijä ja mitä on tekijänoikeudellinen luovuus? Analyyttisen tarkastelun jälkeen tutkimus etenee käytännöllisten tapausesimerkkien kautta arvioimaan kriittisesti sitä, miten näiden käsitteiden avulla voidaan ottaa huomioon yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvien luovien prosessien erityispiirteitä. Tapausesimerkkien kautta tarkastellaan kysymystä yhteisöllisestä tekijyydestä ja luovasta työstä muun muassa perinteisten kulttuuri-ilmaisujen, yhteistyössä tehdyn tieteellisen tutkimuksen, yhteisöllisen muraalitaiteen sekä kollektiivisesti kirjoitetun tekstin kohdalla. Näiden tapausesimerkkien kautta tuodaan esiin sitä problematiikkaa, jota juuri yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen nojaavassa luovassa työssä alkuperäistä tekijänoikeuden haltijaa määriteltäessä esiintyy. Yksilöä korostavan tekijäkäsityksen sovittaminen yhteistyötapauksiin ei ole aina ongelmatonta. Tutkimus syvenee useisiin tekijyyttä ja luovaa työtä käsitteleviin erityiskysymyksiin aina tekijän tuntemattomuudesta tekijäryhmän vastuuseen luovan työnsä tuloksesta. Tutkimuksen johtopäätösosiossa tuodaan esiin sitä tulkinnallista liikkumavaraa, jota tekijänoikeuslainsäädännössä jo nyt on yhteisöllisten luovien prosessien edistämiseksi. Samalla tehdään muutamia lainsäädännön kehittämiseen pyrkiviä ehdotuksia siitä, millä tavoin tekijänoikeuslaki kykenisi toteuttamaan tarkoitustaan luovan työn edistäjänä vielä paremmin yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvissa luovissa prosesseissa. Uusien teknologioiden ja kulttuuristen muutosten myötä tekijänoikeuslain kriittinen tarkastelu on käynyt yhä tärkeämmäksi, ja tutkimus vahvistaa sitä yleisopillista pohjaa, jolle uusia ilmiöitä koskeva tekijänoikeudellinen argumentaatio voi rakentua. |
