| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Department of Biosciences, Ecology and Evolutionary Biology, Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biotieteiden laitos, Helsingfors universitet, bio- och miljövetenskapliga fakulteten, biovetenskapliga institutionen, Strange, Niels, Moilanen, Atte |
| Popis: |
In a world of competing interests and increasing land use pressures, the allocation of limited resources for biodiversity conservation need to be prioritized. Spatial conservation prioritization deals with the cost-efficient and well-balanced identification of priority areas for biodiversity, as well as with the allocation and scheduling of alternative conservation actions. Finland is the most forested country in Europe, but more than 90 percents of Finland s forests are under commercial management. A history of widespread and relatively intensive forest management has led to many specialist species and habitats becoming threatened. At the same time, the protected area network is unequally distributed over the country, with largest areas in the north where species diversity is lowest. Consequently, the current main priority for conservation action for forest habitats is expanding the protected area network in the southern parts of the country in an ecologically justified way. In this thesis, I have three specific objectives. First, I examine the suitability of commonly available forest inventory data for informative high-resolution spatial conservation prioritization. Second, I clarify the effects of spatial scale and connectivity on spatial conservation prioritization at regional and national extents. Finally, I develop, demonstrate, and implement a practical workflow for regional- and national-scale forest conservation management planning in Finland, using the Zonation framework and software for spatial prioritization. I show how habitat quality indices based on forest inventory data and expert knowledge can be used as a basis of conservation prioritization. Comparison against validation datasets reveals that the analyses do indeed produce informative priorities. Case studies involving the expansion of the national protected area network both on public and private land demonstrate how the results can be applied in the context of a national forest conservation program, METSO. The spatial resolution of input data should closely match those of the planning objectives and the ecological processes involved. Furthermore, the level of detail in the forest inventory data defines how well the prioritization is able to identify small occurrences of important forest types and key habitats. The quality and the quantity of suitable habitat between protected areas are important for many forest species. Accounting for connectivity in the prioritization analyses produces spatially more aggregated priority patterns. However, emphasizing connectivity will lower the relative value of locally high quality, but poorly connected sites. Therefore, the balance between connectivity and local habitat quality merits careful consideration in spatial prioritization. The thesis highlights important factors. First, data availability often restricts the types of prioritization analyses that can be undertaken. Therefore, long-term development of high-quality open access data is crucial for making best use of spatial prioritization approaches. Second, establishing a conceptual model for the prioritization process can help formulate the right questions, to select the most suitable tools, and to estimate the costs and benefits involved. Finally, a successful conservation prioritization requires participation of experts and stakeholders. Methods, analyses, workflows and visualization techniques summarized in this thesis can serve as starting points for other similar applications elsewhere and support meeting local, regional and global conservation goals. Kilpailevien intressien ja kasvavien maankäyttöpaineiden maailmassa, luonnonsuojeluun kohdennettavat voimavarat tulee käyttää järkevästi. Spatiaalinen suojelupriorisointi koskee luonnonsuojeluun sopivien alueiden kustannustehokasta ja monipuolista tunnistamista, sekä vaihtoehtoisen suojelutoimenpiteiden ajallista ja alueellista kohdentamista. Suomi on Euroopan metsäisin maa, mutta yli 90 prosenttia Suomen metsistä on talouskäytössä. Laajan ja verrattain voimaperäisen metsänkäytön historian takia monet Suomalaiset metsälajit ja -elinympäristöt ovat nykyisin uhanalaisia. Samalla Suomen suojelualueverkosto on jakautunut maan yli epätasaisesti niin, että suojeluaste on suurin pohjoisessa, missä lajiston monimuotoisuus in matalinta. Tämän hetken kiireellisin suojelutoimenpide onkin suojelualueverkoston ekologisesti perusteltu laajentaminen Etelä-Suomessa. Väitöskirjallani on kolme tarkempaa tavoitetta. Ensiksi, tarkastelen Suomalaisten metsävaratietojen soveltuvuutta tarkan spatiaalisen priorisoinnin lähtöaineistoksi. Toisekseen, tutkin millaisia vaikutuksia valitulla mittakaavalla ja kytkeytyvyydellä on spatiaalisen suojelupriorisoinnin tuloksiin alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Kolmanneksi, osoitan Zonation-ohjelmistoa käyttäen, kuinka spatiaalista suojelupriorisointia voidaan hyödyntää käytännön suojelusuunnittelutyössä. Työssäni osoitan, että metsävaratietoon ja asiantuntijatyöhön perustuvat suojeluarvoa kuvaavat indeksit voivat toimia informatiivisen suojelupriorisoinnin pohjana. Tapaustutkimusten kautta osoitan myös, kuinka spatiaalisen suojelupriorisoinnin tuloksia voidaan soveltaa kansallisen suojeluohjelman, METSO:n, puitteissa sekä yksityis- että valtionmailla. Käytettävän aineiston resoluution tulisi kuitenkin olla mahdollisimman hyvin linjassa suojeluongelman sekä siihen liittyvien ekologisten prosessien kanssa. Aineiston yksityiskohtaisuus ja rakenne määrittävät lisäksi pitkälti, kuinka hyvin analyysien on mahdollista huomioida pienipiirteisiä metsäelinympäristöjä. Suojelualueiden välillä sijaitsevien metsäalueiden määrä ja laatu ovat tärkeitä tekijöitä monien metsälajien kannalta. Ekologisen kytkeytyvyyden huomioiminen tuottaa alueellisesti keskittyneempiä suojeluprioriteetteja. Paikallisen laatuun ja kytkeytyvyyteen saattaa kuitenkin liittyä valintatilanne. Kytkeytyvyyden korostaminen alueellisesti saattaa laskea paikallisesti korkealaatuisten, mutta huonosti kytkeytyneiden alueiden suhteellista arvoa. Kytkeytyvyyden ja paikallisen laadun tasapainoinen huomioimien suojelupriorisoinnissa vaatii siten harkintaa. Väitöskirjani käsittelee lisäksi useita tärkeitä tekijöitä, jotka on syytä huomioida toteutukseen tähtäävässä suojelupriorisoinnissa. Aineiston saatavuus rajoittaa usein sitä, millaisia suojelupriorisointianalyyseja on mahdollista tehdä. Siksi pitkäjänteinen ja avoimeen tietoon perustuva aineistopolitiikka on tarpeen. Priorisointiprosessiin liittyvän käsitteellisen mallin luominen auttaa muotoilemaan päätöksentekoon liittyvät kysymykset oikein, valitsemaan tehtävään sopivat työkalut sekä arvioimaan työhön liittyvät kustannukset ja hyödyt. Lopuksi on syytä myös huomioida, että menestyksestä suojelupriorisointia ei ole mahdollista tehdä ilman laajaa asiantuntija- ja sidosryhmäyhteistyötä. Väitöskirjassani esittelemäni analyysit, työvuot ja visualisointitavat voivat toimia pohjana muille vastaaville sovelluksille ja siten tukea paikallisten, alueellisten ja globaalien suojelutavoitteiden toteutumista. |
