| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Psychology and Logopedics, Doctoral Programme in Cognition, Learning, Instruction and Communication (CLIC), Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Kognition, oppimisen, opetuksen ja kommunikaation tohtoriohjelma (CLIC), Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Doktorandprogrammet i kognition, inlärning, undervisning och kommunikation (CLIC), Hämäläinen, Päivi, Poutiainen, Erja, Laasonen, Marja |
| Popis: |
Dyslexia is a developmental learning disorder impacting cognitive performance and psychological well-being in multiple ways still in adulthood. Evidence-based means of support are needed, and particularly for adults, there are not enough such interventions. In the present thesis, the effectiveness of individual and group-based neuropsychological interventions in supporting young adults with dyslexia was evaluated using a randomized, controlled study design. First, the possible effects of the interventions on the participants’ subjective and objective cognitive performance were evaluated. Next, possible effects the interventions have on the participants’ psychological well-being were assessed. Finally, the attainment of personally set intervention goals was evaluated, as well as concrete behavioral changes made in participants’ study or working habits. Participants were 120 young adults with diagnosed dyslexia and aged between 18 to 35. They were randomly assigned into individual intervention, group intervention, or wait-list control group, which also received an intervention after the 5-month control period. The interventions consisted of 12 sessions over a 5-month period and used methodology known to be effective in neuropsychological rehabilitation. The assessments were performed at baseline and at 5 and 10 months. Long-term status was checked via a mailed inquiry 15 months post-intervention. Both interventions had a positive effect on processing speed compared to the control group. In the intervention groups, improvement also in self-evaluated cognitive performance and the experienced disadvantage dyslexia causes, was evident. In psychological well-being, a positive effect compared to the control group was evident in increasing self-evaluated success expectations and cognition-related quality of life. In the intervention groups, also self-evaluated task avoidance diminished, and assessments of self-esteem increased. Personal intervention goals were, on average, met. New strategies and methods to help cope with dyslexia, as well as dyslexia-related aids, were picked up for use during the interventions significantly more than during the wait-list control period. The adopted strategies seemed to assimilate into the lives of the participants, as over a year after the interventions, three-fourths of the participants reported still using the adopted strategies. Some differences in the intervention effects were found between the two intervention types, which might suggest that combining the two interventions could endorse the most positive changes. In the future, this would be beneficial to investigate. The studied neuropsychological interventions resulted in many positive and partly long-lasting changes. Support for dyslexia should be offered also to young adults in secondary and post-secondary education and in working life, as well as in pursuing education or employment. Means of support for adults with dyslexia are needed, and the investigated neuropsychological interventions seem offer one suitable solution. Dyslexia eli lukivaikeus on kehityksellinen neurobiologinen häiriö, joka koskettaa merkittävää osaa ihmisistä vielä aikuisenakin haitaten opinnoissa ja työssä suoriutumista sekä monen kohdalla myös psyykkistä hyvinvointia. Lukivaikeuden kuntoutukseen tarvitaan tutkimuksin toimiviksi osoitettuja tukimuotoja myös aikuisille. Tässä väitöskirjassa tutkittiin yksilö- ja ryhmämuotoisen neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta nuorten aikuisten lukivaikeuden tukemisessa hyödyntäen satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusasetelmaa. Ensimmäisessä osatyössä neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutuksia arvioitiin objektiivisesti todettujen kognitiivisten vaikeuksien ja subjektiivisten oirekokemusten näkökulmasta. Toisessa osatyössä selvitettiin kuntoutuksen vaikutuksia osallistujien psyykkiseen hyvinvointiin. Kolmannessa osatyössä tutkittiin yksilöllisten kuntoutustavoitteiden saavuttamista sekä lukivaikeutta helpottavia arjen muutoksia, joita osallistujat raportoivat tehneensä. Tutkimukseen rekrytoitiin 120 iältään 18–35 -vuotiasta nuorta aikuista, joilla oli diagnosoitavissa oleva lukivaikeus. Heidät satunnaistettiin joko yksilökuntoutusta tai ryhmäkuntoutusta saavaan ryhmään tai kuntoutusta odottavaan kontrolliryhmään, joka sai vastaavan kuntoutuksen 5 kuukauden odotusajan jälkeen. Kuntoutus sisälsi 12 tapaamista 5 kuukauden ajalla ja painottui neuropsykologisessa kuntoutuksessa toimiviksi todettuihin sisältöihin. Vaikuttavuutta arvioitiin ennen kuntoutuksen tai odotusajan alkua, 5 ja 10 kuukauden kuluttua alkumittauksesta sekä postikyselynä 15 kuukautta kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Kognitiivisessa suoriutumisessa kuntoutukseen osallistuneilla todettiin kontrolliryhmään verrattuna prosessointinopeuden kohenemista. Lisäksi kuntoutusryhmien itsearvioiduissa kognitiivisissa oireissa ja lukivaikeuden aiheuttaman haitan kokemuksissa havaittiin lievittymistä. Psyykkisessä hyvinvoinnissa kuntoutukseen osallistuneilla havaittiin kontrolliryhmään verrattuna myönteistä muutosta itsearvioiduissa suoritustilanteisiin liittyvissä onnistumisen odotuksissa sekä kognitiivisiin toimintoihin liittyvän elämänlaadun kokemuksessa. Myös kuntoutusryhmien itsearvioitu tehtävien välttely väheni ja arviot itsetunnosta kohenivat. Kuntoutuksen alussa asetetut henkilökohtaiset kuntoutustavoitteet keskimäärin saavutettiin. Lukivaikeutta helpottavia oppimisen apuvälineitä sekä uusia strategioita ja menetelmiä opiskelu- ja työskentelytapoihin ilmoitettiin otetun käyttöön kuntoutusryhmissä kontrolliryhmää merkitsevästi enemmän. Kuntoutuksessa omaksutut uudet toimintatavat siirtyivät hyvin osallistujien arkeen, sillä vielä yli vuosi kuntoutuksen päättymisen jälkeen kolme neljäsosaa osallistujista raportoi edelleen käyttävänsä kuntoutuksessa omaksumiaan strategioita. Yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen tuloksellisuudessa havaittiin joitakin eroja, mikä voi viitata siihen, että parhaat kuntoutustulokset voitaisiin saavuttaa yhdistämällä yksilö- ja ryhmämuotoista kuntoutusta. Tätä olisi hyödyllistä tulevaisuudessa tutkia. Tutkitut neuropsykologiset kuntoutusinterventiot johtivat moniin myönteisiin ja osin pitkäkestoisiin muutoksiin. Toimivia tukimuotoja lukivaikeuteen tarvitaan myös nuorille aikuisille niin peruskoulun jälkeisiin opintoihin ja työelämään kuin niihin pääsyn tukemiseen. Tämän tutkimuksen kohteena olleet neuropsykologiset kuntoutusinterventiot näyttäisivät olevan yksi toimiva vaihtoehto. |
