| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Science, Geotieteiden ja maantieteen osasto, Doctoral Programme in Interdisciplinary Environmental Sciences, Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Ympäristöalan tieteidenvälinen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, matematisk-naturvetenskapliga fakulteten, Doktorandprogrammet i tvärvetenskaplig miljöforskning, Nelson, Trisalyn, Toivonen, Tuuli, Tenkanen, Henrikki, Poom, Age |
| Popis: |
The central challenge of our societies is how to satisfy people’s basic needs and guarantee a good life for everyone, while staying within the safe planetary limits. Spatial accessibility, meaning the potential of opportunities to interact with other people, activities, and places, is essential for social and environmental sustainability. During recent decades, measures of accessibility have become an everyday tool for urban and transport researchers. By examining the satisfaction of basic needs, accessibility strongly links to social well-being and equity. Accessibility-oriented planning can at best enable environmentally sustainable solutions, which do not increase travel demand but support shorter distances and thus the increase of walking and cycling. In reality, improving accessibility is often based on improving the conditions of motorised transport, and the results can be environmentally harmful. Such contradictions remain sparsely studied in accessibility research due to the lack of holistic approaches. Most often, social and environmental concerns are addressed separately, even if the integration of perspectives would be central to promoting sustainability. In my thesis, I take up this integration challenge. I develop conceptual and methodological approaches to bridge social equity and environmental sustainability in accessibility research. Conceptually, I present a model for measuring accessibility that integrates social equity, environmental boundaries, and their tensions and trade-offs. Methodologically, I leverage the opportunities of new geospatial data and tools. I develop geographical measures of accessibility, which are sensitive to the variation between people and temporal conditions, as well as to the travel environment. Empirically, I approach the integration of social and environmental goals from the perspective of contemporary themes in sustainable accessibility. The themes include the idea of 15-minute cities, environmental exposures during travel, and bike-sharing systems as accessibility promoters. I use the Helsinki Metropolitan Area to test the new approaches empirically. Hence, my thesis also offers place-specific understanding on accessibility and mobility patterns in this area. I focus my thesis on walking and cycling due to their vital role for sustainable transport. The thesis consists of five scientific articles, the first of which is conceptual, the second an overview of data sources, and the last three empirical and methodological, located in Helsinki or in the wider metropolitan area. The results of my thesis show the need, but also present means, to combine social equity and environmental sustainability when measuring accessibility. There is a need to diversify the ways in which the travel costs are measured. Accessibility should increasingly be measured not only through travel time, but considering its full costs, such as environmental impacts. Furthermore, measures based on travel time should be developed to be more sensitive to the temporal and interpersonal variation. My results show that this can yield more realistic presentations of accessibility, especially concerning the opportunities of less mobile groups to travel sustainably. Promisingly, new geospatial data and tools offer increasingly means for the necessary development work, supporting researchers and planners. However, there is a need for careful consideration in the selection of data sources, as limitations and biases abound. Finally, my thesis highlights that multidisciplinary and transdisciplinary approaches are essential in accessibility research to support evidence-based decision-making that promotes real progress towards sustainability. Kestävä tulevaisuus edellyttää, että ihmiset voivat tyydyttää perustarpeensa ja elää hyvää elämää, ilman että yhteiskunnat ylittävät ekologisen kestävyyden rajat. Kaupungeissa liikkuminen on yksi kestävän elämän osa-alueista, sillä liikenne ja liikkuminen tuottavat merkittävän osan esimerkiksi kaupunkien hiilipäästöistä, mutta toisaalta liikkuminen mahdollistaa perustarpeiden tyydyttämisen, linkittyen vahvasti sosiaaliseen hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Saavutettavuudesta, eli mahdollisuudesta vuorovaikuttaa liikkumisen avulla toisten ihmisten, palveluiden ja alueiden kanssa on tullut tärkeä työkalu kaupunki- ja liikennetutkimukselle. Parhaimmillaan saavutettavuutta edistävä suunnittelu mahdollistaa ympäristöllisesti kestävämpiä ratkaisuja, jotka eivät lisää matkustustarvetta, vaan tukevat lyhyempiä etäisyyksiä ja sitä myötä kävelyn ja pyöräilyn kasvua. Todellisuudessa saavutettavuuden parantaminen on kuitenkin usein ristiriidassa ympäristöllisen kestävyyden kanssa. Tämä jää usein huomaamatta saavutettavuustutkimuksessa, joka käsittelee sosiaalisia ja ympäristöllisiä huolia erikseen. Näkökulmien integrointi onkin keskeistä kestävän saavutettavuuden edistämiselle. Väitöskirjassani tartun tähän haasteeseen. Kehitän saavutettavuustutkimukseen käsitteellisiä ja menetelmällisiä lähestymistapoja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristönäkökulmien yhteen tuomiseksi. Esitän saavutettavuuden mittaamiseen uudenlaista käsitteellistä mallia, joka yhdistää sosiaaliset ja ympäristölliset tavoitteet sekä niiden väliset yhteydet ja ristiriidat. Lisäksi testaan tapoja empiirisesti. Edistän maantieteellisiä lähestymistapoja saavutettavuuden mittaamisessa hyödyntäen uusien paikkatietoaineistojen ja -työkalujen mahdollisuuksia. Pyrkimyksenä on ihmisten ja ajallisten olosuhteiden välisen, sekä liikkumisympäristössä tapahtuvan muutoksen huomioiminen. Empiirisesti tutkin tasa-arvokysymyksiä kaupunkisuunnittelun ajankohtaisten huomionkohteiden näkökulmasta. Näitä ovat 15-minuutin kaupungin idea, ympäristöaltistusten huomioiminen liikkumisen aikana sekä kaupunkipyöräjärjestelmät saavutettavuuden parantajana. Sovellan kehittämiäni lähestymistapoja saavutettavuus- ja liikkumisrakenteiden tarkasteluun Helsingin seudulla. Työni keskittyy liikkumisen kestävimpiin muotoihin eli kävelyyn ja pyöräilyyn. Väitöskirja rakentuu viidestä tieteellistä artikkelista, joista ensimmäinen on käsitteellinen, toinen katsaus aineistolähteisiin ja kolme viimeistä empiirisiä ja menetelmällisiä sijoittuen joko Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle. Väitöskirjani osoittaa tarpeen, mutta myös keinoja yhdistää sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristön kestävyys saavutettavuustutkimuksessa. Yksi keskeisistä tarpeista on kehittää ja monipuolistaa tapoja, joilla liikkumisen kustannuksia mitataan. Yhtäällä, saavutettavuutta tulisi enenevissä määrin mitata huomioiden sen todelliset kokonaiskustannukset, kuten vaikutukset ympäristöön, eikä pelkästään matka-aikaan perustuen. Toisaalta myös matka-aikaan perustuvia mittareita tulisi kehittää herkemmiksi ajalliselle ja yksilölliselle vaihtelulle. Työni osoittaa, että kattavampien mittarien kehittäminen on mahdollista. Uudet paikkatietoaineistot ja -työkalut tarjoavat enenevissä määrin keinoja kehitystyöhön. Aineistolähteiden valinnassa on kuitenkin tarve huolelliselle harkinnalle, johtuen aineistojen rajoitteista ja vinoumista. Lopuksi, työni korostaa tarvetta monitieteellisille ja poikkitieteellisille lähestymistavoille. |
