| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Doctoral Programme in Language Studies, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Kielentutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i språkforskning, Leino, Unni, Ainiala, Terhi, Haggrén, Georg, Pitkänen, Ritva Liisa |
| Popis: |
This dissertation investigates personal names attested among Baltic-Finns during the Middle Ages (c. 1200¬−1550 AD). The focus is on pre-Christian anthroponymy, but foreign names, mainly Christian ones, are addressed as well. The names studied are analysed from perspectives of morphology and semantics. The analysis also includes name origins, expansion, decline and distribution in the northern Baltic Sea region. Multidisciplinary approach together with multiple methods and sources are used not only to study the features of Finnic names, but also to shed light on the past of Finnic languages and tribes. Much of the sources used in the study derive from editions of medieval documents that vary in their purpose from taxation censuses to personal letters. They cover areas of contemporary Estonia, Finland and Northwest Russia and are written in multiple languages. The study is conducted mainly by searching personal names with Finnic elements in the source materials and placing them on a map. Furthermore, modern digital methods are used as tools for gathering and analysing the data. The present study demonstrates that names used among Finnic populace during the Middle Ages consisted of various kinds of name elements and forms. Although regional and temporal differences are significant, the general trend in the Finnic naming conventions is obvious: pre-Christian names being superseded by the Christian ones. This applies especially to pre-Christian female names, which are almost completely absent from the sources. Structurally, medieval Finnic personal names may have been composed in many ways. They could consist of one name lexeme (e.g. Lempi), one lexeme together with personal name suffix (Lempoi) or of two name lexemes (Kaukolempi). The most common lexical elements attested within pre-Christian Finnic personal names are Iha, Lempi, Toivo and Vilja. Finnic personal name suffixes attested in pre-Christian names like -oi, -kkV and -nen continued to be used with Christian names as well. Many of the pre-Christian Finnic names were originally descriptive and consisted of attributes that were connected to the hopes and wishes of the name givers. Family traditions had significant impact on the name bestowing as well. The most common name elements attested in pre-Christian Finnic personal names have semantic meanings like hope, enjoyment, favourite, kindness, love, loveliness and rich(ness). Despite the obvious Germanic and Scandinavian (and to some extent Baltic and Slavic as well) influence on the development of Finnic languages, Finnic names seem to be based mostly on different ideologies than those of neighbouring Indo-European peoples. The study illustrates how widely pre-Christian Finnic personal names were used in the medieval northeastern Baltic Sea area: from the coast of Latvia to the shores of the Gulf of Bothnia. Based on medieval sources, the use of Finnic names has been especially evident in following regions: northern, southern, and western Estonia, southwestern Finland, western Latvia and Ingria. If sources from the early modern period are included, the picture expands. Now the names can be found all over Estonia and in eastern Finland, Karelia, and Lake Onega region. At the end of 16th century, Finnic personal names were also common among Sámi people in the north. The present work sheds light on the history of Finnic languages and tribes by comparing name related research results with archaeological and historical information. Studied personal names indicate, for example, how ethnically and linguistically diverse the area of Ingria was at the end of 15th century. This puts previous perceptions regarding the past of Izhorian and Votic languages and ethnicities into question. On the other hand, this work also indicates that personal names were not an integral part of the identity of Baltic-Finns, since they could change more easily than, for example, language or livelihood. The rapid and almost complete disappearance of pre-Christian Finnic personal names during the Middle Ages and simultaneous adoption of Christian names is a good indication of this. Tämä tutkimus käsittelee itämerensuomalaisten kansojen parissa keskiajalla käytettyjä henkilönnimiä keskittyen erityisesti esikristillisiin nimiin. Nimiä analysoidaan morfologian, semantiikan, alkuperän, kehittymisen ja leviämisen näkökulmista. Monitieteinen ja useisiin metodeihin perustuva tutkimus ei keskity vain henkilönnimiin, vaan valaisee myös itämerensuomalaisten kansojen ja kielten menneisyyttä. Tässä työssä on käytetty tutkimusaineistoina pääasiassa keskiajalta (n. 1200–1550) peräisin olevia materiaaleja. Kirjoitusten alkuperä vaihtelee henkilökohtaisista kirjeistä veroluetteloihin. Alueellisesti lähdemateriaalit kattavat nykyisten Luoteis-Venäjän, Suomen ja Viron alueita. Kirjoitukset edustavat erilaisia kirjuritraditioita ja ovat tehtyjä monilla eri kielillä. Lähdemateriaaleista on etsitty itämerensuomalaisia henkilönnimielementtejä. Digitaalisia metodeja on käytetty apuna nimien keräämiseen sekä analysoimiseen. Tutkimus osoittaa, että keskiajan itämerensuomalaisten henkilönnimikäytänteet ovat olleet hyvin monipuolisia. Erilaisten nimivarianttien ja lisänimien kirjo on ollut runsas. Esikristillisten henkilönnimien yhteydessä tavattavien suffiksien käyttö on jatkunut myös kristillisten nimien yhteydessä (esim. Lembuj <> Antuj ja Ihakka <> Pekka). Yleisimpiä esikristillisiä henkilönnimielementtejä ovat olleet Iha, Lempi, Toivo ja Vilja. Esikristilliset henkilönnimet olivat alun perin käyttäjilleen läpinäkyviä ja olivat yhteydessä nimenantajien toiveisiin, mutta perhe- ja sukutraditioilla oli myös suuri merkitys nimenvalintaan. Yleisimmät nimielementit ovat semanttisilta merkityksiltään pääosin rauhanomaisia ja viittaavat sellaisiin attribuutteihin, kuten toivo, nautinto, rakkaus, erityisyys ja runsaus. Itämerensuomalaiset henkilönnimet vaikuttavat edustavan erilaista arvomaailmaa kuin germaanien ja slaavien käyttämät esikristilliset nimet, jotka ovat merkityksiltään enemmän sotaisia, maskuliinisia ja valtaan liittyviä. Yleisempien itämerensuomalaisten henkilönnimielementtien levikki on ollut laaja keskiajalla. Nimiä on Latvian länsirannikolta Jäämerelle saakka ulottuvalla vyöhykkeellä. Keskiajan asiakirjoissa esiintyvien nimien selkeimmät nimikeskittymät löytyvät Viron etelä-, länsi- ja pohjoisosista, Länsi-Latviasta, Lounais-Suomesta sekä Inkeristä. Otettaessa huomioon uuden ajan alun materiaalit nimien levikki laajenee lisäksi itäiseen Suomeen, Karjalaan sekä Äänisen alueelle. 1500-luvun lopussa esikristillisiä itämerensuomalaisia henkilönnimiä tavataan myös saamelaisten parissa. Nimien levikki osoittaa, mihin itämerensuomalaiset kulttuurivaikutteet olivat levinneet rautakauden lopun ja keskiajan alun aikana. Tutkimustulosten yhdistäminen arkeologian ja historian alojen tietoihin tuo esiin monta uutta näkökulmaa itämerensuomalaisten kielten ja kansojen menneisyyteen. Nimet esimerkiksi osoittavat, kuinka etnisesti ja kielellisesti moninainen alue Inkeri on ollut 1400-luvun lopulla. Toisaalta työn perusteella voidaan myös todeta, että henkilönnimet eivät ole olleet kiinteä osa itämerensuomalaisten identiteettiä, ja niiden käytössä on tapahtunut helpommin muutoksia kuin esimerkiksi kielen tai elinkeinojen tapauksissa. Esikristillisten itämerensuomalaisten henkilönnimien nopea väistyminen kristillisten nimien tieltä keskiajalla on tästä hyvä osoitus. |
