Georges Houdard ja Ilmari Krohn, kaksi yliopistomusiikkitieteen tienraivaajaa : Ystävyyttä symbolisten rajojen ja oppiriitojen yli, 1900–1912
| Autor: | Tyrväinen, Helena Kristina |
|---|---|
| Přispěvatelé: | Mantere, Markus, Hannikainen, Jorma, Krohn, Anna, Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto |
| Jazyk: | finština |
| Rok vydání: | 2020 |
| Předmět: |
kulttuuripääkaupungit
6131 Teatteri tanssi musiikki muut esittävät taiteet ammatillistuminen verkottuminen kansainväliset suhteet Georges Houdard Ilmari Krohn Sorbonne institutionaalistuminen Tieteenhistoria Helsingin yliopisto Suomi – Ranska musiikkitieteen historia ylirajaisuus Pariisi musiikkikeskuksena |
| Popis: | Perustuu Société française de musicologien satavuotissymposiumissa Pariisissa 16.11. 2017 pidettyyn esitelmään ”Georges Houdard et Ilmari Krohn, deux pionniers de la musicologie universitaire : amitié au-delà des frontières symboliques et querelles disciplinaires, 1900–1912” Kasvava nationalistinen kilpailu alkoi musiikkitieteen institutionaalistumisen varhaisessa vaiheessa pystyttää rajoja kansainvälisen “näkymättömän kollegion” (Christoph Charle) sisälle. Tämä kehitys voi johtaa musiikkitieteilijöitä vaikeisiin lojaalisuusasetelmiin. Selvitän artikkelissani, millaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet saattoivat tällaisissa olosuhteissa yhdistää eurooppalaisia musiikkitieteilijöitä yli kansallisuus- ja kirkkokuntien rajojen. Esimerkkitapaukseni koskee kahden yliopistomusiikkitieteen pioneerin, suomalaisen Ilmari Krohnin (1867–1960) ja ranskalaisen Georges Houdardin (1860–1913) sydämellistä vuorovaikutusta, joka alkoi ensimmäisen musiikin historian kongressin yhteydessä Pariisissa kesällä 1900 ja jatkui aina viimeksi mainitun kuolemaan 1913. Houdardin osa oli hyvin erilainen kuin monipuolisen Krohnin, joka saavutti nopeasti kansainvälistä mainetta ja sai musiikkitieteelliselle panokselleen samalla kansallista tunnustusta. Houdard oli auktoriteetti gregorianiikan tutkimuksen alalla ja benediktiinimunkkien Solesmesissa harjoittaman tutkimuksen kriitikko. Hän aloitti keväällä 1902 opetuksen Sorbonnessa professeur libren nimikkeellä. Hänen tutkimuksensa johtivat hänet ankariin ristiriitoihin tutkimusalan muiden edustajien kanssa, ja hän sai osakseen kiihkeitä hyökkäyksiä eräiden kansallisen ja kirkollisen näyttämön merkkihenkilöiden taholta. Osoitan Houdardin Krohnille kirjoittamien 16 säilyneen kirjeen nojalla, että yhteinen kristillinen maailmankatsomus, kiinnostus musiikillisten ilmiöiden historialliseen taustaan sekä molempien osapuolten tutkimustyön ohella harjoittama säveltäjän työ loivat kahden eri kansa- ja uskontokuntaa edustavan tieteenharjoittajan ajatustenvaihdolle lujan ja lämminhenkisen perustan. Houdard lähetti Krohnille tietoja Sorbonnessa vuosina 1902–1908 pitämistään luennoista. Kirjeissä nimet Combarieu, Laloy, Dechevrens, Dom Mocquereau, Giulio Bas ja paavi Pie X esiintyvät kielteisessä ja nimet Fleischer, Gaisser ja Schmidt myönteisessä valossa; ilmenee, miten raskaana ranskalainen koki yksinäisen tieteellisen asemansa kotimaassaan. At the moment when musicology gets institutionalised, growing nationalism raises walls that divide the ‘invisible college’ (Christoph Charle). This evolution can lead musicologists towards difficult problems of loyalty. I show in my article what sort of values and interests could in such circumstances unite European musicologists who were part of different nationalities and confessions. My case in point is the friendly relation between two pioneers of university musicology, Finn Ilmari Krohn (1867–1960) and Frenchman Georges Houdard (1860–1913). Its origin can be traced to Paris, July 1900, the moment of the first international congress of music history; it lasted until the death of Houdard. Houdard’s lot was very different from that of versatile Krohn who gained rapidly an international renown while also achieving a national recognition for his musicological contribution. An authority in the domain of research on Gregorian chant, an opponent of the research carried out by the Benedictine monks of Solesmes, Georges Houdard became in spring 1902 professeur libre in the Sorbonne university. His inquiry took him to the heart of an intense disciplinary controversy; he became a victim of violent attacks on behalf of some celebrities of the national and ecclestiastical scenes. Basing on sixteen letters from Houdard to Krohn, I show that a shared Christian world view, a common interest in the past of the musical phenomena, and the pursuit of composition which the two scholars exercised alongside with their research, constituted a solid and warm foundation for their exchange of ideas. Houdard thus entrusted to Krohn e.g., data concerning his lectures at the Sorbonne in 1902–1908. The names Combarieu, Laloy, Dechevrens, Dom Mocquereau and Pius X appear in a somber light in his letters, while those of Fleischer, Gaisser and Schmidt shine bright: we realise how depressing his scientific loneliness in his home country appeared to the French savant. |
| Databáze: | OpenAIRE |
| Externí odkaz: |
|