| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Philosophy, History, and Art, Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Filosofian, taiteiden ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Doktorandprogrammet i filosofi, konstforskning och samhället, Gabler, Hans Walter, Riikonen, H. K., Nyqvist, Sanna |
| Popis: |
A Hubbub of Phenomenon: The Finnish and Swedish Polyphonic Translations of James Joyce’s Ulysses explores James Joyce’s Ulysses (1922) and its Finnish and Swedish translations and retranslations as polyphonic intertextual processes. I call this new, experimental view of translation – presenting translation and retranslation as a polyphonic hubbub of voices, a choir of competing and supplementary comments on a source text – the Polyphonic Translation Model (PTM). Every translation is fundamentally polyphonic, as translation can never carry the source text over to a new target audience as such but must always rather represent the original text in its place in the new lingual and cultural context. In A Hubbub of Phenomenon, however, the focus is on translations of explicit cases of literary intertextuality and intermediality. The study construes the process in which translations and retranslations form a polyglot macrotext, in which the source text is commented on, reread, and rewritten. The question is approached through Gérard Genette’s notion of palimpsest: the source text and earlier translations are present “under the surface” of a new translation. The relationships between these texts are studied from the viewpoint of intertextuality. The study focuses on James Joyce’s Ulysses, a source text in which the implicit intertextual nature of all texts is made explicit through intertextual literary techniques such as pastiche, parody, and the musicalization of fiction. In my thesis, I study the way Joyce’s influential novel exists for Finnish and Swedish readers. The material of the study is the Finnish and Swedish translations of the book, which vary widely in their translation project and the horizon of the translators: Thomas Warburton’s Odysseus (1946/1993), Pentti Saarikoski’s Odysseus (1964), Erik Andersson’s Ulysses (2012), and Leevi Lehto’s Ulysses (2012). Comparisons between these translations and retranslations make the problematic of translating intertextual literary structure become clearly visible. Furthermore, much of the cultural and literary value bestowed upon Ulysses was originally “found in translation”, as Stuart Gilbert wrote the first major study of the book on the basis of his conversations with Joyce during the process of the first French translation of the book. In A Hubbub of Phenomenon I study how different translations re-create the intertextual material of Joyce’s Ulysses in a new cultural context. Literary translation is understood as a process, a polyphonic dialogue, in which various texts – the source text, its various translations into different languages, and different translations into a single language – act as agents. The polyphonic model is based on Mikhail Bakhtin’s notion of literary polyphony as well as the productive translation criticism of Antoine Berman. Berman sees first translations and retranslations as a continuous, self-correcting process. In Berman’s method, translations are analysed on the basis of the translating position, the translation project, and the horizon of the translator. Berman calls the norms and expectations that define translation in a certain culture and a certain time, and the translator’s relationship to this discourse, the translating position. The conception of what the first translator or retranslator sets out to achieve, the composite of the translating position and the demands of the task at hand, Berman calls the translation project, an articulated purpose. The translating position and the translation project together are what Berman calls the horizon of the translator, the horizon of understanding in which the translation is received. The study of the translations of Ulysses uncovers explicitly something usually implicit in the processes of translation and retranslation, but conversely the study of these particular translations also uncovers new aspects of Ulysses, and more widely the techniques of intertextuality employed in it: parody, pastiche, and the musicalization of fiction. In light of the focus on intertextual structure in the dissertation, the episodes analysed through close reading are episode 12, ‘Cyclops’ for parody, episode 14 ‘Oxen of the Sun’ for pastiche, and chapter 11, ‘Sirens’ for intermediality, namely the musicalization of fiction. For the analysis of episode 14, ‘Oxen of the Sun’, I have created a digital companion for the study, The Oxen of the Sun hypertext (OSH). This novel and experimental device, employing the methods of the digital humanities, works as a machine-assisted tool for the reader of this dissertation. It allows a more extensive and intensive analysis on how the hypertext of the ‘Oxen of the Sun’ episode refers to its hypotexts from the history of English prose, and how these imitations are conveyed in the four Finnish and Swedish target texts. Väitöskirjassani 'A Hubbub of Phenomenon: The Finnish and Swedish Polyphonic Translations of James Joyce’s Ulysses' tarkastelen James Joycen 'Ulysses' -romaanin (1922) suomen- ja ruotsinkielisiä käännöksiä moniäänisinä tekstienvälisinä prosesseina. Nimeän tämän uuden, vertailevan kirjallisuudentutkimuksen alaan kuuluvan käännösten tutkimuksen mallin, jossa käännökset ja uudelleenkäännökset nähdään hermeneuttisina kommentteina lähtötekstin tulkinnasta käytävään keskusteluun, polyfoniseksi käännösmalliksi ('Polyphonic Translation Model', PTM). Tutkimus yhdistää yleisen kirjallisuustieteen, käännöstieteen ja semiotiikan näkökulmia, sekä digitaalisen humanistisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkin miten James Joycen 'Ulysses' näyttäytyy sen suomen- ja ruotsinkielisten käännösten lukijoille, ja minkälainen keskustelu näitä käännöksiä ympäröi. 'Ulysseksessa' kaiken kirjallisuuden implisiittinen intertekstuaalinen perusluonne tulee eksplisiittisesti näkyväksi tekstienvälisten viittauskeinojen – pastissin, parodian ja intermediaalisuuden – avulla. Kuinka teoksen kaksi suomenkielistä (Pentti Saarikosken 'Odysseus' 1964 ja Leevi Lehdon 'Ulysses' 2012) ja kaksi ruotsinkielistä (Thomas Warburtonin 'Odysseus' 1946/1993 ja Erik Anderssonin 'Ulysses' 2012) käännöstä luovat uudelleen omassa kieli- ja kulttuurikontekstissaan intertekstuaalisesti poikkeuksellisen rikkaan lähtötekstin monipolviset alluusiot ja parodiat, jotka sisältävät lähes koko englanninkielisen kirjallisuuden kehityksen, irlantilais-katolisen kulttuurin historian, ja suorastaan koko antiikin kreikasta polveutuvan länsimaisen kulttuurin perinnön? Väitöskirjassa tutkin toisaalta kääntämistä intertekstuaalisena ilmiönä, käännösten ja uudelleenkäännösten luomaa hermeneuttista vuoropuhelua joka kirjoittaa alkutekstin joka luennalla uudelleen, ja toisaalta intertekstuaalisen lähtötekstin kääntämistä, imitaation imitaatiota. Tämän takia keskityn analyysissäni parodian kääntämiseen 'Ulysseksen' ”Kyklooppi” -episodissa (luku 12), tyyli-imitaation eli pastissin kääntämiseen ”Auringon härät” -episodissa (luku 14) ja intermediaalisuuteen, tarkemmin musikaaliseen proosaan, ”Seireenit” -episodissa (luku 11). ”Auringon härkien” historiallisten tyylipastissien analyysin avuksi olen kehittänyt digitaalisen hypertekstin ('Oxen of the Sun hypertext' OSH), joka toimii interaktiivisena lisäosana tämän analyysiluvun lukijalle. Hypertekstin avulla väitöskirjan lukija voi nähdä laajempia esimerkkejä tekstienvälisistä suhteista tässä koostepastissiluvussa, ja vertailla kuinka nämä imitaatiot on luotu uudelleen suomen- ja ruotsinkielisissä käännösteksteissä. |
