| Popis: |
Lähtiessämme hahmottamaan kaupunkipolitiikan kysymyksiä ja muutostekijöitä huomasimme, että kaupunkien fyysisessä ja sosiaalisessa rakenteessa on tapahtunut nopeita ja varsin huonosti tunnistettuja sekä kuvattuja muutoksia. Kaupunkien kasvu monikeskuksiksi sekä väestön sosiaalinen ja kulttuurinen moninaistuminen ovat näistä muutoksista ehkä selkeimmin tunnistettavia. Kaupungin muuntuminen yhä useampien ilmiöidensä osalta globaalien verkostojen ja kehityskulkujen osaksi (rahoitusmarkkinat, verkkokauppa, matkustelu) on vasta hahmottamassa muotoaan. Tältä pohjalta on kuitenkin syytä kysyä Mike Battyn tavoin “what then is a city if its wealth is generated globally?” (Batty 2020) – mikä sitten on kaupunki, jos sen vauraus tuotetaan pääosin globaalisti? Kaupunki ohjauksen, hallinnan tai politiikan kohteena, on nyt toinen kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Jotta kaupunkipolitiikalle voidaan määrittää merkityksellistä sisältöä, tulisi meidän aivan ensimmäiseksi tunnistaa ja sopia siitä mikä on kaupunki. Kuvaamme seuraavassa tiivistetysti kaupunkipolitiikan määrittämisen lähtökohdiksi tunnistamamme kehityksen. Esitämme tiivistetysti huomiomme kaupunkien muutoksesta fyysisenä (esikaupungistuminen, uudet optimaaliset sijainnit, asuntotuotanto) sosiaalisena (väestönkasvu, maahanmuutto, segregaatio) ja hallinnollisena entiteettinä (kaupunkilaitoksen katoaminen). Tämän jälkeen osoitamme, kuinka kaupunkien määre Suomen laissa on epämääräinen, oikeastaan olematon. Vahvasti kaupungistuvassa maailmassa ilmoittautumisperiaatteeseen nojautuva kaupunki -nimityksen käyttö ilman erityisiä oikeuksia tai velvollisuuksia herättää nähdäksemme lukuisia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Työmme tulemana päädymme osoittamaan, kuinka kaupunki on kadonnut niin fyysisenä, sosiaalisena, hallinnollisena kuin lainsäädännön kohteena. Se jauhautui olemattomiin hyvinvointivaltion sektoripolitiikkojen ja sitä toteuttamaan luodun yhtenäisen kuntamuodon tunteettomissa rattaissa. Pyrkimys tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen häivytti elintärkeitä eroavuuksia, joihin paikallinen identiteetti ja arkinen elämäntapa kulminoituvat. Kaikki tämä on tapahtunut vuosikymmenten saatossa, erillisten tapahtumien jatkumona – vaivihkaa, kenties jopa vahingossa. Emme siis esitä abstraktia ja periaatteellista yhteistyötä, emme yhteistyöelimiä ja työryhmiä, emmekä kumppaneita tai kavereita. Esitämme, että kaupunkipolitiikassa palautetaan ihminen, ihanan kaupungin ominaisuudet, viranhaltijat, virkamiehet ja yhteiskunta osalliseksi omista päätöksistään ja velvollisiksi asetettujen tavoitteiden seurantaan. Jaetun ja empiirisesti analyyttisen kokonaiskuvan ja selkeiden tavoitteiden puuttumisen vuoksi kansallisessa kaupunkikeskustelussa ylikorostuvat hallinnolliset ja poliittiset jaot, joiden keskinäiset suhteet ovat epäselviä ja muodostavat mielekkään hahmon sijaan institutionaalisen hyhmän. Kaupungistumisen jatkuminen edellyttää kansallista kehitystä tukevaa kaupunkipolitiikkaa, joka tuo mukanaan keskeisenä vaateena yhteiskunnan muutoksen tunnistamisen, kaupunkien erityisyyden ymmärtämisen sekä institutionalisoituneen nykytilanteen arvion. Tältä pohjalta koko suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja yhteiskuntapoliittinen perinne antaa nähdäksemme hyvät lähtökohdat myös merkityksellisen kaupunkipolitiikan rakentamiselle. Esitämme tämän työn lähtökohdaksi kolme teesiä ja seitsemän askelta. The secretariat of the Urban Policy Committee appointed by the Ministry of Economic Affairs and Employment asked a group of researchers to produce an unofficial discussion document to support urban policy development and to fuel public discussion. The purpose of this document is to act as an instigator for urban policy development and to raise questions regarding urban development. Another objective is to encourage new, frank dialogue on the direction and status of urban policy in Finland and on cities as an object of policy. The unofficial discussion document was prepared by Professor Mari Vaattovaara, Professor Anssi Joutsiniemi, Professor Markku Wilenius and university lecturer Jenni Airaksinen. The document focuses on the cornerstones of urban development: the conditions for urban policy-making over the longer term, the effects of the increasingly multidimensional urban development on policy requirements, and the new framework for urban policy development and implementation. The document contains three propositions and seven steps for urban policy development. The researchers emphasise that urban policy is a separate set of core policies. The relationship between the state and cities must be redefined in order to fully crystallise urban policy. Successful urban policy development requires an ability to create a shared vision of the future society, and new approaches to the roles and responsibilities of the state and cities. This work requires a national perspective and input from the cities. It is important that measures and instruments remain separate if we are to achieve our goals. In conclusion, the researchers point out that we need to raise the bar, and put people and cities centre stage. The unofficial discussion document will be used in ongoing processes, such as the development of the national urban strategy and partnership building between the state and cities, and in the implementation of the Regional Cities Programme. |
