| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, Finska, finskugriska och nordiska institutionen, Nuolijärvi, Pirkko, Kalliokoski, Jyrki, Lappalainen, Hanna |
| Popis: |
Use of Finnish among Ingrian-Finns in St Petersburg and its surroundings This thesis examines the Finnish language use of the Ingrian-Finns in St. Petersburg and its surroundings. The rapidly altered linguistic situation in the area forms the background for the study. The St Petersburg area has had a Finnish-speaking population for many centuries as well as varying and longstanding contacts to Finland, except in the Soviet period. From the 19th century, however, a major shift from Finnish to Russian has taken place as the Finnish speaking communities have dramatically diminished. The data for the study have been collected through ethnographic fieldwork in St Petersburg and its surroundings in Russia, and the core data come from elderly people in a retirement home. The study combines methods of language sociology, study of linguistic per-ceptions and interactional sociolinguistics. The data consist of conversations and interviews and it is analysed qualitatively. In addition to actual language use, the participants personal history has been investigated. The analysis shows how sociohistorical background and political conditions and ideologies affect the participants linguistic choices. Bilingualism is a multifaceted concept. The linguistic resources of a speaker often change during one s life time. Among Ingrian-Finns this change has often been a dramatic one. Language shift from Finnish to Russian, due to strict minority politics, has caused many Ingrian-Finns to lose their first language although the data show cases where the heritage language is learned again. Exceptional individual choices are also discussed. The Ingrian Church is taken as an example of a change in the Finnish-language domain reflecting the discrepancy between past and contemporary realities. The speakers linguistic perceptions are investigated, reflecting past experiences. Concepts such as pure Finnish language and pure Finnish as well as Ingrian Finnish have specific meanings for individuals, and they are also context bound. The study also discusses the resources and interaction of the Ingrian-Finns in everyday situations with Finland-Finns. The Ingrian-Finns have different resources available to them including variants of an old Ingrian dialect, Finnish and Russian. Questions of multi-lingualism are approached analysing code switching; results show that Russian elements are used as part of the conversation, often in an unmarked way because of the heavy influence of Russian during the decades. Closer examination also shows different interactional functions of the Russian in Finnish speaking conversation: code switching is used, for example, to show distance and changed position. Attention is paid to the construction of understanding: the notion of a participant framework is used to analyse the speakers positions and contribution in a multiparty and multilingual conversation. Solving interactional problems which arise, e.g. because of using a Russian word, is discussed as well. Mutual understanding is constructed together in conversation reflecting the interactional goals of the situation. It is also studied how identity is constructed in interaction by means of a recurring narrative. Combining different approaches allows a deeper insight into the language use of Ingrian-Finns today. The Finnish language is still used in different ways and situations are multifaceted, reflecting different positions. Attitudes and values also reflect the sociohistori-cal conditions and are intertwined with the actual language use. Tutkimus tarkastelee Pietarin alueen inkerinsuomalaisten nykypäivän suomen kielen käyttöä. Vanhojen Inkerinmaan kieliyhteisöjen hajoaminen on luonut uudenlaisia tapoja käyttää suomea, vaikka suomen kielen käyttö kokonaisuudessaan on vähentynyt alueella selvästi verrattuna kyläyhteisöaikaan. Suomen kieltä käytetään silti yhä eri tavoin. Nopeasti muuttuneet yhteiskunnalliset olot näkyvät kielenkäytössä ja kielellisissä käsityksissä. Tutkimus auttaa ymmärtämään myös Suomessa asuvien inkerinsuomalaisten taustaa ja kielellisiä käsityksiä, mikä voi olla tärkeää tietoa esimerkiksi kielenopetuksessa. Aiemmista tutkimuksista poiketen aineisto on koottu osallistuvan havainnoinnin keinoin, ja keskeinen osa siitä on keskustelunomaista vuorovaikutusta eräästä vanhainkodista. Tutkimukseen on osallistunut vanhusten lisäksi nuorempia inkeriläistaustaisia. Tutkimuksen taustana on, että alueella on ollut suomenkielistä väestöä vuosisatojen ajan. Yhteydet venäjänkielisiin ovat kuitenkin tuoneet venäjänkielisiä ilmauksia alueella puhuttuihin suomen murteisiin. Neuvostoliiton ankaran vähemmistöpolitiikan seurauksena suomen kielen käyttö on radikaalisti vähentynyt Pietarin alueella asuvien inkerinsuomalaisten keskuudessa ja vanhat inkerinsuomen murteet ovat kuolemassa. Suomenkielisissä yhteisöissä syntyneet ovat jo iäkkäitä, ja he ovat kokeneet elämänsä aikana kieliympäristön jyrkän muutoksen. Yhtenä esimerkkinä yhteisössä tapahtuneesta muutoksesta on Inkerin kirkon tilanne: ennen täysin suomenkielinen kirkko on venäjänkielistynyt. Jotkut nuoremmista ovat kuitenkin opetelleet vanhempiensa ja isovanhempiensa äidinkieltä suomea tietoisesti, ja sekä nuorten että vanhimman polven yksilölliset kokemukset kertovat kielellisten muutosten monitahoisuudesta. Kielenkäytön tarkastelu eri näkökulmista syventää ymmärrystä suomen kielen asemasta alueella. Tutkimus liitty myös vähemmistö- ja monikielisyyskysymyksiin. Käytännössä kuvatut puhetilanteet ovat usein monikielisiä, ja esimerkiksi osallistujien erilainen kielitaito tuo niihin oman sävynsä. Tutkimus näyttää, kuinka yhteisymmärrystä rakennetaan muun muassa vanhusten monenkeskisessä ja monikielisessä keskustelussa: tilanteessa tulkataan ja ohjataan toisia, kun tavoitteena on ottaa eri tavoin suomea ja venäjää osaavat osallistujat huomioon. Tutkituissa puhetilanteissa on läsnä suomensuomalainen, mikä on tavallinen motivaatio inkerinsuomalaisten suomen kielen käytölle. Huomion kohteena ovat erityisesti tilanteet, joissa ilmenee vuorovaikutusongelmia. Neuvotteluja syntyy, kun suomensuomalainen osoittaa jonkin sanan tai ilmaisun ongelmalliseksi tai inkerinsuomalainen suuntautuu keskusteluun kielenoppimistilanteena tai pyrkii välttämään venäjän kielen käyttöä. Tutkimus osoittaa inkerinsuomalaisten käyttävän suomenkielisessä keskustelussa hyvin monenlaisia aineksia: perinteisiä murrepiirteitä, erilaisia nykypuhesuomen piirteitä ja kirjakielen mukaisia muotoja. Venäjää käytetään usein suomenkielisen keskustelun osana, koska puhujat ovat olleet venäjänkielisissä ympäristöissä vuosikymmenien ajan. Toisinaan venäjän käyttö herättää keskustelua ja nostaa esiin esimerkiksi pyrkimyksen puhtaaseen suomen kielen käyttöön ilman venäjän vaikutteita. Puhdas suomi liittyy tutkittavilla myös käsitykseen suomalaisuudesta. |
