| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Doctoral Programme in Gender, Culture and Society, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelma, Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, Doktorandprogrammet i genus, kultur och samhällsforskning, Chanter, Tina, Klockars, Kristian |
| Popis: |
This dissertation deals with the work of three sexual difference thinkers: Adriana Cavarero, Luce Irigaray and Fanny Söderbäck. I argue that binary oppositions which include value hierarchies and which are implicitly present in our thinking affect both how the public is materially formed, and the tools we have for conceptualizing politics in general and questions of difference in the context of political thought and praxis in particular. I show how Cavarero, Irigaray and Söderbäck have rethought specific binaries related to the binary male/female and created new concepts in the field of political thought. There are similarities in their thinking related to rethinking binary oppositions and conceptualizing the subject as singular, embodied and relational that make it fruitful to discuss their work in the framework of the tradition of sexual difference thinking in the context of political thought. Irigaray, Cavarero, and Söderbäck all contribute to creating alternative ways of intellectual work that can replace thinking based on binary oppositions by making careful analysis of specific binaries that include value hierarchies. Male/female and mind/body are the binaries I focus on in the work of Irigaray, semantic/vocal related to speech in the work of Cavarero, and the binary linear/cyclical related to time in the work of Söderbäck. I argue that, when read together, Irigaray and Cavarero provide a method for rethinking hierarchical binary oppositions. The method includes: 1) analyzing what has been said and what has not been said about the two poles in the binary under examination, which are male/female in the context of Irigaray, and semantic/vocal related to speech in the context of Cavarero, 2) articulating the lower pole of the binary in new ways, and 3) thinking through the relation between the two poles in the binary with the aim of enabling thinking where difference is thought in non-hierarchical terms. I claim that this method can also be used for rethinking other binaries than the ones that Irigaray and Cavarero focus on in order to allow expression of difference in non-hierarchical terms. Furthermore, I show how Cavarero, Irigaray and Söderbäck trace the logic of hierarchical binary oppositions to the work of Plato. I present, furthermore, a normative argument related to democracy: we, when investing in democracy, need to pay attention to a) the limits of language when it comes to expressing difference in non-hierarchical terms and b) the historical situatedness of different, embodied subjects in the public. I bring, furthermore, to the fore that there are historical examples of oppressed groups that have been denied access to the political public sphere and whose speech has not been considered rational. Instead, they have used for example poetic writing, rhythms and movement for communicating. This is something that we need to take into account when discussing the historical situatedness of different subjects and what consequences this has for democracy. Väitöskirja käsittelee kolmen ajattelijan, Luce Irigarayn, Adriana Cavareron ja Fanny Söderbäckin tutkimusta. Irigarayn filosofiaan perustuva sukupuolieron käsite on keskeinen kaikkien kolmen ajattelijan teksteissä. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisetsi Irigarayn, Cavareron ja Söderbäckin poliittisen ajattelun traditioon paikantuvia tekstejä. Tutkimuksen keskeinen väite on, että Irigarayn, Cavareron ja Söderbäckin tekstejä on hedelmällistä tarkastella osana samaa traditiota – sukupuolieroajattelua – poliittisen ajattelun kentällä. Irigaray, Cavarero ja Söderbäck ammentavat kaikki osittain eri poliittisen ajattelun traditioista, mutta heidän töitään yhdistää eroihin liittyvä poliittinen ajattelu. Kaikki kolme ajattelijaa korostavat erojen merkitystä sen sijaan, että he sitoutuisivat tasa-arvon käsitteeseen. Irigaray, Cavarero ja Söderbäck ovat kaikki luoneet uutta käsitteistöä eroihin liittyen tarkastelemalla kieleemme vaikuttavia, arvohierarkioita sisältäviä vastakohtapareja, jotka liittyvät vastakohtapariin mies/nainen. Kaikki kolme ajattelijaa ovat tarkastelleet vastakohtapareja mieli/ruumis ja yksityinen/julkinen. Cavarero on lisäksi tarkastellut puheeseen liittyen ääntä suhteessa kielen ilmaisemaan merkitykseen, ja Söderbäck vastakohtaparia lineaarinen/syklinen liittyen aikaan. Irigarayn, Cavareron ja Söderbäckin tavoitteena on kehittää ajattelua, jossa eroja ei ajatella hiearkkisesti. Cavarero esittää esimerkiksi, miten naiset on historian saatossa usein liitetty ruumiillisen äänen käsitteeseen, joka ei ole juurikaan saanut teoreettista huomiota. Söderbäck taas osoittaa, miten käsitystämme ajasta ohjaa vahvasti usko lineaariseen kehitykseen samalla, kun erot ovat historian saatossa vaikuttaneet siihen, ketkä ovat voineet toimia julkisen alueella ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen – poliittisiin oikeuksiin ovat vaikuttaneet länsimaisissa demokratioissakin pitkään esimerkiksi rotu ja sukupuoli. Kaikki kolme ajattelijaa kehittävät teoreettista näkemystä poliittisesta toimijasta, jossa korostuu ihmisen ainutlaatuisuus, ruumiillisuuden ja näin ollen erojen merkitys, sekä välttämätön suhde toiseen. Kaikki kolme ajattelijaa tarjoavat lisäksi laajempia yhteiskunnallisia visioita, joissa dialogisuus on keskiössä. Poliittisessa ajattelussaan Irigaray ammentaa keskeisesti G.W.F. Hegelin poliittisesta ajattelusta, Cavarero Hannah Arendtin ajattelusta, ja Söderbäck taas Irigarayn ja Julia Kristevan ajattelusta. Kaikki kolme asettavat subjektin poliittisen ajattelun keskiöön. Väitöskirjassa Irigarayn, Cavareron ja Söderbäckin subjektia painottavaa ajattelua tarkastellaan ammentaen traditiosta, jossa kielellinen järjestelmä on keskiössä: deliberatiivisesta demokratiasta. Tässä yhteydessä esitetään, että myös muut ilmaisumuodot kuin puhuttu ja kirjoitettu kieli tulee tunnustaa poliittisesti merkityksellisenä ilmaisuna. Tämä on merkittävää moninaisuuden näkökulmasta muun muassa siksi, että erot vaikuttavat siihen, mistä meillä on rationaaliselle kielelle puettavaa tietoa. |
