| Přispěvatelé: |
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Policy, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntapolitiikan laitos, Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Samhällspolitiska institutionen |
| Popis: |
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan perheväkivaltaa kokeneen lapsen ja äidin suhdetta turvakotien lapsityöntekijöiden näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaista väkivaltaa lapsi kokee, mitä seurauksia vanhempien välisen väkivallan todistajaksi joutumisella on lapselle, miten lapsi selviytyy väkivallasta sekä miten perheväkivalta vaikuttaa äitiin ja äitiyteen. Aihetta lähestytään määrittämällä aluksi tutkielman kannalta oleellisia käsitteitä: perheväkivalta, perhe, lapsuus ja äitiys. Lapsuutta käsitellään määrittelemällä, mitä on hyvä lapsuus. Äidin ja lapsen suhdetta käsitellään lisäksi lapsen kehityksellisestä näkökulmasta sekä käymällä läpi lasten näkemyksiä äidistä aiemmissa tutkimuksissa. Perheväkivallan hallitsevaa todellisuutta tulkitaan sosiaalisen konstruktionismin avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämien turvakotien lapsityöntekijöiden haastatteluista. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Aineistoa käsitellessä ja tutkielmaa tehdessä lähtökohtana on tarkastella lapsen ja äidin suhdetta lapsilähtöisesti ja lapsen näkökulmasta, lapsityöntekijöiden puheen kautta. Tästä syystä naista käsitellään tässä tutkielmassa pääasiassa äitinä. Perheväkivallan todistajaksi joutuminen on lapselle yhtä tuhoisaa, kuin jos häntä itseään pahoinpideltäisiin. Suurimpana pelkona lapsella on, miten äidille väkivaltatilanteissa käy. Perheväkivaltaperheessä perheen roolit ovat usein kääntyneet ylösalaisin, jolloin lapsista tulee vanhempien huolehtijoita ja lohduttajia. Perheväkivallalla on seurauksensa lapsen perhesuhteisiin, kehitykseen, koulunkäyntiin ja myöhempään elämään. Perheväkivalta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti myös äitiin. Äidin jaksaminen ja toimiminen vanhempana kärsivät. Perheväkivallan ulottuminen koskemaan myös lapsia aiheuttaa äidissä voimakkaita syyllisyyden tunteita. Turvakodissa ollessaan äiti ja lapsi pystyvät yleensä etääntymään väkivallasta ja ajattelemaan tulevaisuutta uusin silmin. Lapsityöntekijöiden näkemyksen mukaan vuorovaikutus lapsen ja äidin välillä paranee, kun väkivallasta päästään puhumaan avoimesti. Lasten ja äitien toiveet tulevaisuudelle ovat hyvin konkreettisia ja ne liittyvät turvan, rauhan ja tavallisen arjen palaamiseen molempien elämään. Lapset toivovat äidiltä turvaa, huolenpitoa ja yhdessä tekemistä. Väkivallan kokemuksista huolimatta lapsen ja äidin suhde näyttäytyy turvakodin lapsityöntekijöille tärkeänä ja läheisenä. |
